Hunajaista harrastelua puhtaassa Puumalassa

30.3.2017
Luonnossa asuu vuosituhansien viisaus. Sitä viisautta ihminen on koettanut sieltä itselleen ammentaa iät ja ajat. Joskus tulee onnistumisen kokemus ja toisinaan taas ei.
Yhtä tämän luomakunnan ja evoluution viisaimpia rakennelmia ryhdyin ihmettelemään jokunen vuosi takaperin, sattuman sanelemista syistä. Ei tämä kuitenkaan aivan puhdas sattuma ollut, sillä ainahan minua ovat kiinnostaneet useimmat eläinkunnan edustajat.

Lapsena pyydysteltiin kärpäsiä ikkunasta. En väitä, etteikö niitä olisi joskus maisteltukin, kun äidin silmä vältti. Luettiin lennätysloitsuja leppäkertulle ja kokeiltiin, miltä tuntuu istuskella muurahaispesässä. Kokeilemalla oppii ja yrityksen ynnä erehdyksen kautta opittu on parhaiten myös syöpynyt muistiin.
Pistäviä hyönteisiä – ampiaisia ja vastaavanlaisia – kohtaan olen lapsena tuntenut vähiten kiinnostusta. Ne ovat olleet jotenkin kunnioitusta herättäviä ja jopa pelottavia.

Lieneekö syynä ollut juuri tuo alkuperäinen syvä kunnioitus lentäviä pölyttäjiä kohtaan vaiko pelkästään luontainen makean himo. Mutta eräänä päivänä keskellä synkintä syksyä päätin etsiä käsiini lähimmän mehiläishoidon peruskurssin järjestäjän. Eihän se aivan lähikyliltä löytynyt, vaan matkaa piti taittaa pari tuntia suuntaansa per kerta, jotta sai tarvitsemansa opetuksen ja kokemuksen.
Kurssi kesti puoli vuotta ja siinä ajassa ehti saada opetusta vain perusteita myöten. Teoriassa ja käytännössä. Huomasin, että oli kannattanut ilmoittautua kurssille ajoissa, koska aihe tuntui kiinnostavan monia. Opiskelijoiden keski-ikä oli varmaan lähempänä 60 vuotta. Kävi ilmi heti aluksi, että lähes kaikki olivat tulleet saamaan oppia aloittaakseen uuden harrastuksen – minkäänlaista elinkeinotoimintaa tästä ei ounastellut itselleen juuri kukaan.

Mitä enemmän opin tästä ihmeellisestä lentävästä luonnonihmeestä, sitä enemmän halusin siitä tietää. Kurssi loppui juhannuksen aikoihin. Opettajamme oli 30 vuotta harrastanut mehiläishoitoa ja oli itse luomutarhaaja. Halukkaat saivat ostaa häneltä itselleen mehiläispesiä jatkaakseen kotona käytännön opettelua. Näinhän minäkin tein ja kotia päin huristeltiin viiden yhdyskunnan säestyksellä.

Nyt ihmetys ja alkuihastus ovat muuttuneet syvälliseksi rakkaudeksi. Rakkautta usein koetellaan ja sille ei saa aina välitöntä vastakaikua. Ainakaan halutussa muodossa. Kaksi viimeisintä kesää ovat olleet koko Suomen maassa ennätyksellisen huonot hunajantuotannon suhteen. Myös talvet ovat olleet säiden suhteen vaihtelevia, vähälumisia ja epävakaita. Pesiä on pitänyt suojata omin keinoin, että pahoilta talvitappioilta on säästytty. Muitakin harmeja mehiläisillä ja hoitajilla on hennoilla hartioillaan: loiset, tarttuvat mehiläistaudit, kaukaisilta mailta tänne leviävät ”uudet” tuhohyönteiset ja niin edelleen.

Pölyttäjät ovat tärkeitä, mutta herkkiä ympäristömyrkyille ja ilmastonmuutokselle. Puumalassa on mahtavat puitteet tälle sulan kullan tuotannolle; vähän liikennettä, saasteita, kasvinsuojeluaineiden käyttäjiä. Vain puhdasta luontoa, vesistöä, monipuolista luonnon kasvillisuutta. Sekä paras ystävämme ja mahdollinen tuleva laaduntarkkailijamme Nalle Puh.

Tuula Närvänen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*