Yksinkertaisesti keskinkertainen

26.1.2017
Työnantaja oli antanut Pojalle tehtävän. Työnantaja oli ilmoittanut hänet ”Brändää itsesi, menesty työelämässä” –kurssille.
Tunnettu näyttelijä, ihmissuhdekouluttaja, viestintäkouluttaja, brändiasiantuntija ja työelämäekspertti veti kurssin ja kurssi oli niin in ja tätä päivää, että Työnantajan mielestä kurssi kuului kaikkien – myös Pojan perusoppeihin.
Poika teki työtä käskettyä. Hän istui sitkeästi kaksipäiväisen kurssin, teki esiintymisharjoitteita, piti hissipuheita, kertasi perusviestejä ja opetteli itsensä brändäämistä.
Ja Työnantaja maksoi. Maksoi Pojan palkan ja maksoi kolmentonnin kurssimaksun, maksoi päivärahat ja hotelliyöpymiset. Se oli yksinkertaisesti keskinkertaista kalliimpi kurssi.
”Jokaisessa teissä on jotain spesiaalia, jotain ainutlaatuista, erityistä, hienoa, mahtavaa ja upeaa! Kaivakaa se esille, nostakaa päänne ja kantakaa kortenne yhteiskunnan menestyksen kekoon! Jokainen teistä on PARAS!” Kurssin vetäjä pauhasi, käveli edestakaisin kurssilaisten edessä, heilutti käsiään, viittoi ja elämöi.

Poika väsyi, uupui ja masentui. Poika kuunteli ja masentui entisestään. ”Minä olen tavallinen keski-ikäinen, keskiluokkainen, keskituloinen, keskipainoinen, keskipituinen, keskisuomalainen mies. Minä olen täysin keskinkertainen. Minun korteni yhteiskunnan kekoon on keskinkertainen.” Poika mietti.
”Nousen joka aamu keskinkertaiseen elämääni, juon keskinkertaiset, keskipaahtoiset aamukahvit, syön keskipaahdetun ruisleivän, silaan sen keskirasvaisella kasvislevitteellä. Laitan leivän päälle keskisuolaista juustoa ja keskirasvaista metukkaa. Säästän energiaa käymällä keskilämpöisessä suihkussa, poltan valoja vain keskinkertaisesti. Illalla juon pullollisen keskiolutta.”

Kurssi päättyi ja oli raportoinnin aika. Työnantaja vaati jokaisen jokaiselle kurssille osallistuneen jakavan kurssinsa ilosanomaa laatimalla oppimastaan raportin. Raportti päätyy talon keskinkertaisesti rakennettuun keskinkertaisilla tiedoilla täytettyyn intraan. Ja Poika laati.
”Jokainen keskinkertainenkin osaa laatia viisitoistasivuisen raportin vaikka nuppineulan päästä. Jokainen osaa soperrella sekavia, heitellä raporttiin sanoja, haudata ajatukset”, Poika mietti. Ja hän kirjoitti.
”Brändi on yhteisön tärkein voimavara. Itsensä brändäävä yhteisön jäsen viestii ulospäin valoa, jolla koko organisaatio saa houkuttelevan maineen. Maine on jokaiselle organisaatiolle tärkeä. Maine on tärkeämpää, kuin mikään muu”, Poika kirjoitti.

”Maine on hölynpölyä, jos johto on huono. Brändi on höpöä, jos työntekijät käyttävät aikansa toistensa kampittamiseen. Jos johto ei osaa johtaa, työntekijät käyttävät aikansa aivan muuhun kuin työn tekemiseen.” Poika ajatteli.
Ja jatkoi omaa yksinkertaista ajatteluaan, suuren ajattelija sanoin: ”Sic transit gloria mundi!” (”Niin katoaa maallinen kunnia ja maine.”)
Poika oli lukenut Asko Sahlbergin kirjan Pilatus.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*