Kun joulupukki eläkepäätöksen sai

Joulupukki istui massiivikelosta veistetyn pirtinpöytänsä ääressä ja siemaili nimikkokuksastaan aamukahvia. Mikäs oli siemaillessa; tontut olivat tehneet koko syksyn työtä uutterasti. Joululahjareki odotti valmiina, täydessä ja yltäkylläisessä lastissaan porotallin edustalla.
Tänäkin vuonna Pukin oli vielä lähdettävä pitkälle ja raskaalle jakelumatkalle, koska Korvatunturin Eläkekassa oli vastannut hänen eläkeanomukseensa kieltävästi. 329 vuotta ei ollut kuulemma pukin ammatin harjoittajien keskuudessa keskimäärin vielä ikä eikä mikään. Hylkäyspäätöksessä oli oikein punaisella alleviivattuna lause: ”Teillä on asiantuntijatohtorimme mukaan vielä kohtuullisesti kuntoa ja terveyttä ansaita elantonne nykyistä ammattianne harjoittamalla”. Tämä lause kummastutti pukkia. Saattoiko olla niin, että Korvatunturin Eläkekassa oli ryhtynyt vastavakoilutoimiin ja lähettänyt tiedustelijakandinsa kurkkimaan pirtin ikkunoista, koska ei pukki muistanut koskaan käyneensä kyseisen tohtorin vastaanotolla?

Viimeisen 329 vuoden aikana Korvatunturin asukkaille oli siunaantunut kaikenlaisia elämää ja työntekoa helpottavia apuvälineitä, joten saattoihan tuo perustelu osaltaan pitää paikkansa. Niihin keskimäärin ikäisiinsä kollegoihin Pukki ei ollut koskaan törmännyt. Mutta tokihan noin korkeasti koulutetut virkamiehet tiesivät, mitä puhuivat. Ja siihen oli uskominen.

Joulupukki vilkaisi taskukelloaan ja totesi, että vielä oli jokunen tovi aikaa ennen matkaan lähtöä. Muori oli jo laittanut äitien tekemää joulupuuroa muovisen annoskulhollisen mikroaaltouuniin lämpenemään ja tunnelma oli oikein jouluinen. Paitsi että säätila oli täällä tuntureilla ollut tänäkin vuonna melko oikukas. Toissapäivänä tuiskutti lunta ainakin metrin verran, mutta eilinen lämmin ilmavirtaus vesisateineen oli huuhtonut lumet mennessään. Tästä syystä poroille koitti vapaailta ja reki oli kytketty mönkijän perään.

Tulevana pajakautena Joulupukki oli suunnitellut tekevänsä sukupolvenvaihdoksen pojanpojanpojanpoikansa kanssa. Tämä oli tehnyt asiasta oma-alotteisen ehdotuksen. Nitroja oli pukki joutunut useampia kourallisia nieleskelemään. Tai mitä lie plaseboja. Ennen kuin oli uskaltanut suostua suunnitelmaan.

Tuleva työn jatkaja ei näes halunnut itseään nimitettävän Joulupukiksi enää vastaisuudessa. Uuden työtä tekevän sukupolven tulisi olla imagoltaan innovatiivinen, nuorekas, jaksava ja dynaaminen. Joten uusi – joulun iloa tehokkaasti tuottava työn jatkaja – halusi itseään kutsuttavan nimellä ”Brother Christmas” (= Veli Joulu). Itse asiassa hän oli jo ottanutkin ohjat omiin lapasiinsa. Ja päättänyt tehoja lisätäkseen työskennellä ympärivuotisesti ja valjastaa hyvää mieltä tuottavan työnsä palvelukseen erinäisiä monikansallisia yrityksiä sekä sosiaalisen median. Pelkästään näiden uudistusten ansiosta veikkonen oli saanut jo runsaasti huomiota. Sekä kutsun Linnan Juhliin.

Tästä Joulupukki kieltämättä oli hieman katkera. Häntä ei oltu kertaakaan vuosisatojen uurastuksen aikana kutsuttu minkäänlaisiin kissanristiäisiin. Nyt satakunta vuotta miestään nuorempi muori aisti väsymystä ilmassa. Niinpä hän heitti esiliinan edestään ja Ainot jaloistaan. Otti turkishaalarit ja nahkarukkaset naulakosta, sujautti kypärän päähänsä ja hyppäsi mönkijän ohjaksiin. Pukki vilkutti vaimolleen, myhäillen avasi jouluolutpullon ja istahti keinustuoliin. Napsautti uuden teräväpiirtotelevision auki ja alkoi katsoa lempiohjelmaansa ”Rakas, sinusta on tullut pullukka”.

Tuula Närvänen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*