Hyvän kierteessä

rajattu LV Timo Korppi, kirjalija24.11.2016

Helsingistä kuuluu kummia. Liituraitaklopit ja eduskunnan poliittiset broilerit ovat sitä mieltä, että työllisyysongelma ratkeaa julistamalla koko Kehä III:n ulkopuolinen Suomi havumetsä-protektoraatiksi ja keskittämällä asuminen Kehä III:n sisäpuolelle. Se kuulemma onnistuu rakentamalla muutama lähiö täyteen satakerroksisia kivitaloja, joiden yläkerroksista näkyy paitsi Tallinnaan, myös Tukholmaan ja hyvän sään aikana New Yorkin Trump Toweriin saakka.
Samalla logiikalla nämä suupielet korvissa ideallaan hekumoivat rikkiviisaat julistavat, että ahdistavat liikenneongelmatkin väistyvät, kun valtakunnan kaikki pysyvät työpaikat ovat kävelymatkan, tai korkeintaan kaupunkijopoilla pyöräilymatkan päässä.

Onpa ihanaa! Puumalakin luettaisiin tällä logiikalla kuuluvaksi ulkohuussisuomeen, joka kuuluu karhuille, susille, hirville ja muille pienemmille villieläimille. Mitään niistä, siis hyttysiä suurempia ei saisi uuden, eiralaisessa kerrostaloyksiössä ideoidun luonnonsuojelu- ja alkuasukaslain nojalla metsästää ja muuten vainota.
Puumalaiset, siis me alkuasukkaat saisimme toki elannoksemme poimia metsämarjoja ja villiyrttejä, sekä kalastaa valikoivasti särkiä, kiiskiä ja järvikuoreita, kunhan säästämme paremmat kalat pääkaupunkilaisserkkujen pöytiin ja lähetämme ne Stockan Herkkuun.
No, onneksi yllä kuvattu tilanne oli vain Tuppuraisen painajaisunesta, josta hän Kuittisessa kertoi Tappuraiselle kauhusta väräjävällä äänellä.
Tappurainen lohdutteli nähneensä ihan päinvastaista unta. Puumala oli ajautunut hyvän kierteeseen, jolla ei kerta kaikkiaan näkynyt loppua olevankaan.
Koko vuosi on juhlittu kunnan 400-vuotista itsenäistä historiaa, näkyvästi ja kuuluvasti. Tasavallan presidentti suoritti valtiovierailun Puumalaan kesällä ja kutsui sen jälkilöylyissä kunnanjohtajamme Matias Hildenin vastavierailulle linnaansa. Kutsun sai myös Sahanlahden isäntäpari, Jaana ja Janne Kuivalainen, jotka tarjosivat matkailukeskuksessaan presidentille vierailuohjelmaan kuuluvan lounaan ja melontaretken jälkeisen upean savusaunakokemuksen.

Eikä tässä vielä kaikki hyvä, ei suinkaan. Kunnassa päätettiin, päinvastoin kuin 47 muussa kunnassa, laskea verotusta. Kompensoimaan vaikkapa tänä ja ensi vuonna leikattavien eläkkeiden ostoarvoa.
Päätös merkitsee, että isot naapurikunnat kuten Mikkeli ja Savonlinna ovat paljon Puumalaa tiukempia verottajia. Kuntalaiset saavat veroalessa ainakin 150 000 euron vuosihyödyn ja jos arvioidaan verotuksen piiriin kuuluvien puumalalaisten määrä 1 500 hengeksi, se on satanen per nokka.
Kadehtikaa vaan siellä ruuhkasuomessa asti ja hei herätys, eläkeläiset. Muuttakaa tekin Puumalaan, täällä eläminen on halvempaa, mukavampaa ja hyvän kierteessämme riittää riemua teillekin.

Jos pelkäätte, että täällä odottaa kulttuurityhjiö, se on ihan turha pelko.
Vihdoinkin kunnolla toimivaksi saatu kulttuuriyhteistyö yli kuntarajojen tuo jo ensi kesänä Sahanlahteen aivan uudenlaista ja -tasoista kesäteatteria. Mukana niminäyttelijöitä kulttuurin kuka-kukin-on-kalenterin kärkipaikoilta, joille rakennetaan matkailukeskukseen oma Thalian torppa, tässä tapauksessa teatteritalli. Sinne, isäntäväen ystävällis-turvalliseen huomaan pesiytyy myös kesäinen Teatterifestivaali, joka aloitti ja lopetti Hurissalossa viime kesänä.
Puumalan kesää aiotaan päättäväisesti pidentää tuomalla niin koti- kuin ulkomaisiakin turisteja nauttimaan myös elokuisista Kirjakemmakoista, joiden ensi kesän teema-aihe on maku. Syyskesän metsämarjojen, villiyrttien ja herkullisen järkikalan maut ja maine halutaan näin vientituotteeksi ja tuontivietteeksi ihmisille, joille raitis ilma, rauhallinen ja seesteinen luonto, puhtaat ja maistuvat luonnon antimet eivät ole omilla kotinurkilla kuin kaukainen kangastus, fata morgana. Ei kannata punastella vaatimattomuudesta, jos vierailijat lähtiessään kummastelevat, miksi heille ei aiemmin kerrottu Puumala -nimisen Shangri-lan olemassaolosta.
Hyvän kierre ei saa päästä katkeamaan, joten kunnanjohtajamme esittämä ajatus haalia Puumalan puolesta uusia kehitysideoita kannattaa ottaa todesta. Etsitään yhdessä se, jota vaikkapa kiinalaisille tai japanilaisille voidaan tarjota ”The spirit of Puumala” – epiteetin alla. Voidaan samalla torpata nuo liituraitakloppien ja poliittisten broilerien hullut puheet Helsingissä ja jättää siellä viljellyt visiot omaan arvoonsa.
Niin, Tuppuraisesta ja Tappuraisesta vielä. Tuppuraisen painajainen ei kaikilta osin ollut unta. Tappuraisen positiivinen painajainen ei miltään osin.

Timo Korppi

Share This:

1 Kommentti

  1. Hieno kirjoitus Timolta.
    Ei muuta kun Puumalaa kehittämään.
    Tosin pitää muistaa,että kun kuntiin halitaan uusia asukkaita …niin monelta kunnalta/kylältä unohtuu arvostaa heitä jotka täällä jo asuvat.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*