Pieniä tekoja, suuria seurauksia

LV Kari Kauppinen17.11.2016

Aurinkoisia ja muita pirteitä kuvia katujen ja pihojen asfalttiin. Siinä yksi vapaasti toteuttava idea ensi kesälle. Tässä kirjoituksessa oleva kuva on yksi esimerkki, miten viemärinkansia on koristeltu.
Vaikka tällaisten piirrosten ja maalausten värit ajastaan haalistuvat ja kuva likaantuu, se tuo melkoisen satavarmasti hymyn huulille. Eikä maksa paljon.
Paitsi että kunta ja seurakunta voivat isoina toimijoina näyttää esimerkkiä, niin samaan tyyliin voivat yritykset ja yksityiset kansalaisetkin piristää elinympäristöä. Mielikuvitus kannattaa päästää vauhtiin.
”Hulluimmat” ideat ovat usein nerokkaimpia. Eikä ainakaan ensimmäistä purnaajaa kannata uskoa, että taas on hommat tehty väärinpäin.

171116-lv-sillan-kupeelta-1-verkkoon

Toinen idea tulee Virosta. Siellä on ympäri maata syksyn ja alkutalven aikana koristeltu heijastinpuita (helkuripuu).
Virossa heijastimen käyttö on pakollista ja käytön lisäämiseksi koulut, päiväkodit ja erilaiset yhteisöt koristelevat puita heijastimilla. Jotkut ovat hyvin karuja ja niissä on vähän tavaraa, toiset ovat kuin runsaita joulukuusia.
Perusajatus on kuitenkin sama: puuhun voi kuka tahansa kansalainen, yhteisö, järjestö tai yritys tuoda heijastimia ja ennen kaikkea niitä voi kuka tahansa ottaa mukaan. Ja mielellään kiinnittää heti omiin vaatteisiinsa roikkumaan. Myös panta- ja muunkin tyyppiset heijastimet sopivat hyvin puuhun ripustettavaksi.
Heijastinpuita on Suomessakin ollut satunnaisesti.

171116-lv-sillan-kupeelta-2-verkkoon

Vaikka suojasää saapuu ennusteiden mukaan loppuviikoksi, on talvesta saatu jo mukavaa makua. Kunhan pysyvät pakkaset saapuvat, tässä edelleen tietysti vapaasti hyödynnettävä ajatus ravintolayrittäjille.
Eli voisiko jonkin tapahtuman tai viikonlopun ohjelmaan kuulua hehkuviinin ja holittoman glögin tarjoilu terassilla? Pystypöydissä lämmintä juomaa ja pientä purtavaa. Edellyttäen tietysti, että viranomainen myöntää luvat toimintaan.

Puumala-lehdessä uutisoitiin lokakuun puolivälissä, että ideoita ja toiveita Puumalan toiminnoista voi lähettää lehteen. Ne voivat olla maksullisia, kaupallisia palveluja tai yleishyödyllisiä, joista olisi mahdollisimman monelle iloa ja hyötyä.
Ajatuksiaan voi edelleen lähettää. Ja kannattaa lähettää. Missään nimessä ei kannata olla liian kriittinen. Parhaiden ideoidenkin on lähdettävä jostakin liikkeelle ja jos oma idea ei vielä kanna maaliin saakka, niin se saattaa olla juuri puuttuva linkki lopulliseen täysosumaan, joka tuottaa monelle iloa täällä Puumalassa.
Muistan, kun olin opettajana ja opiskelijoiden kanssa teimme ideointiharjoituksia. Alkuun ei tahtonut syntyä mitään ja palaute oli, ”ettei me keksitä mitään”. Kun turha kritiikki väistyi ja kaikki mieleen juolahtaneet ajatukset piti kirjata paperille eikä mitään sensuroitu, niin pikku hiljaa kaiken massan ja mössön joukosta alkoi löytyä helmiä, joita kehiteltiin edelleen. Lopulta homma oli totaalisen hauskaa ja opiskelijoiden tyytyväisyys omiin kykyihin näkyi: he keksivät ainutlaatuisia asioita.
Samaa metodia voi käyttää myös vaikkapa perheissä. Eli esimerkiksi miten perheen, kaikkien perheenjäsenten, elämä muuttuisi vieläkin paremmaksi. Yhteinen ideointihetki voisi tuoda eteen yllättäviä toiveita ja ajatuksia, jotka ovat joskus olleet mielessä, mutta jo unohtuneet.
Esimerkit voivat olla hyvin arkisia: ajetaan liukkaalla kelillä hiljempaa ja tullaan kymmenen minuuttia myöhemmin perille, mutta ketään ei pelota. Tai jos puolison päätä särkee, niin mitä jos tarjoutuisi hieromaan hartioita kymmenen minuuttia vaikka elokuvaa katsoessa. Tai mennä ulos leikkimään lasten kanssa, vaikka olisi ”kiire” ja ”väsyttäisi”.

Meidän kaikkien teot voivat siis olla äärimmäisen ”pieniä”, mutta toteutuessaan ne muuttuvat ”suuriksi” asioiksi. Ystävällinen sana ja teko muuttaa ilmapiirin aivan toiseksi kuin murahdus ja muljaisu.

Kari Kauppinen

 

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*