Kun punkki digiloikkasi

Päivi Musakka29.9.2016

Siinä se Poika köllötti paimenkoira kainalossaan, rapsutteli ja ripsutteli ja yhtäkkiä havahtui. Koiran kyljessä tuntui pieni pallero, pyöri siinä peukalon alla toisesta päästään koiran nahkassa kiinni. Narttukoiran rinta, tuumi poika ja jatkoi rapsuttelua. Muisti kuitenkin median laajan kirjoittelun punkeista, borrelioosista ja Kumlingen taudista.
Poika muisti myös olleensa Korppoossa viikko taaksepäin ja siellähän niitä punkkeja, kyitä ja hirvikärpäsiä riittää. Vieläkin alkoi päänahka kutista ja ahdas verkko kasvojen ympärillä ahdistaa. Punkiksihan se koiran nappula sittenkin paljastui, Poika nappasi punkkipihdit, nipsautti eliön irti, poltti sen tunnollisesti sytyttimellään tuhkaksi ja huokaisi helpotuksesta. Hyvin meni, hän tuumi.

Aamulla Poika tarkasti koiran nahkan punkinpureman alta ja katso – punainen rengashan se siinä. Poika muisti ystävättärensä bordercollien, joka oli saanut borrelioosin, seonnut vallan ja taudin seurauksena pureskellut postinkantajan lisäksi kaikki naapurit, vieraat ja lopulta myös emännän. Taivaaniloihinhan se koira piti lopulta toimittaa. Suru oli suuri ja syy niin pieni.
Poika päätti tilata koiralleen eläinlääkärin, soitti eläinlääkäriketjun päivystysnumeroon, mutta ei puheluun kukaan vastannut. Kehotettiin hoitamaan ajanvaraaminen kätevästi netistä. Poika teki työtä käskettyä, klikkaili itsensä varaussivustolle, katsoi tutun eläinlääkärin, kirjasi tapaamisen syyn, sai ajan koiralleen ja oli tyytyväinen. Kyllä netti on niiiiiin helppo ja vaivaton, Poika tuumi.

Seuraavana päivänä hän pakkasi koiransa autoon, kietaisi talutusremmin vyötäisilleen ja hurautti eläinlääkäriasemalle.
Teillä ei ikävä kyllä ole koirallenne aikaa, järjestelmäämme ei ole kirjautunut varausta. Ystävällinen pieneläinhoitaja oli pahoillaan, mutta ei voinut auttaa. Verikokeita pitäisi ottaa ja lääkärin täytyisi katsoa puremakohta. Mutta menkää Viikkiin eläinsairaalaan, sieltä saatte varmasti apua.
Poika haki netistä ajo-ohjeet Viikkiin, soikkaroi aikansa Malmilla ja Herttoniemessä, osui lopulta oikeaan paikkaan. Oli tiistaiaamu, palaverissa olisi pitänyt olla ja niinpä Poika laittoi kätevästi netissä viestin esimiehelleen, kertoi syyn ja siirtyi jonottamaan. Pureskeltuja koiria, velttoja kissoja, muutama sairas jyrsijä ja hännänhuippuna Poika koirineen.

Emme valitettavasti voi ottaa koiraanne ensin, priorisoimme sairaimmat. Punkinpurema on kuitenkin melko pieni asia.
Päivä eteni, vastaanottoaika siirtyi, akuuttitapaukset ohittivat Pojan ja hänen koiransa. Lopulta Poika hiiltyi, hän varasi yksityiselle eläinlääkäriasemalle uuden ajan ja senkin kätevästi netistä. Oppinsa saaneena hän kuitenkin soitti vielä perään ja pyysi vahvistuksen varatusta ajasta – kätevästi netissä – sähköpostiinsa. Vahvistus tuli ja koira sai ajan seuraavalle illalle.
Koira sai lopulta lääkkeensä, borrelioosiuhka tuli hoidettua, Poika sai esimieheltään nuhteet. Sääntöjen, määräysten ja ohjeiden mukaan virkamies saa olla poissa töistä oman tai lapsensa sairauden vuoksi. Koira ei ole virkamies ellei se satu olemaan Tullin, Rajan tai Poliisin työkoira, koira ei myöskään ole lapsi. Koiraa ei saa viedä lääkäriin virkamiehen virka-ajalla ilman esimiehen lupaa ja siunausta.

Pojan koiran punkki teki komean digiloikan ja Poikaa harmitti. Kätevästi netissä hoidettu asia muuttui matkan varrella vihonviimeiseksi riesaksi. Digiloikkaaminen voi tulla kalliiksi, Poika tuumi. Hinnan maksaa aina kansalainen. Vai veronmaksajako se oikea termi on. Poika muisti myös lukeneensa useammin kuluttajasta kuin kansalaisesta, kansalainen alkaa olla varsin vanhanaikainen termi. Se ei istu yhteen digiloikkaamisen, digitalisoimisen ja robotiikan kanssa.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*