Suojelusenkeli ylitöissä

8.9.2016
LV Kari KauppinenKun kuolema pyyhkäisee läheltä, hetki sen jälkeen on kuin olisi valtavan pyörremyrskyn silmässä, sen ytimessä, jossa tuuli on verrattain vaimea. Kuulen vieläkin sen hiljaisuuden, joka sinä unenomaisena hetkenä saapui. Suuri hirvi oli sekunteja aiemmin rynninyt pensaikosta ja juossut etuviistoon, ohittaen auton muutaman metrin päästä.
Jatkoin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikä sen kummempaa tietysti ollutkaan. Hirven kanssa, todennäköisesti, tein tuttavuutta seuraavina öinä erilaisten painajaisten muodossa. Valveilla taasen ollessani suoritin inventaariota ja huomasin hiljaa huutavani itselleni tekemättömästi asioista, jotka on joka päivä tottunut siirtämään huomiseen.

Suotta ei liikenteen vaaroista kerrota. Auto liikkuu satasen vauhdissa liki 30 metriä sekunnissa. Jos olisin hetkeä ennen hirven tielle säntäämistä ottanut pullosta juomaa, vaihtanut radiokanavaa tai katsonut puhelimeen saapuneen tekstarin, en olisi nähnyt eläintä ajoissa ja jarrutus, joka esti törmäämisen, olisi jäänyt tekemättä.
Nyt viisi viikkoa myöhemmin omat piintyneet rutiinit puskevat läpi ja ajaessakin keskittyminen tahtoo välillä herpaantua. Siihen ei ole varaa, onpa ajomatka lyhytkin ja reitti tuttu. Täytyy aktiivisesti muistuttaa itseä siitä, miten mitättömässä hetkessä kaikki merkittävä voi tapahtua. Hyvässä ja pahassa.

Meistä aika moni on nähnyt hirven tieliikenteessäkin, osa minuakin lähempää. Nyt alkaa olla tässä suhteessa jälleen kriittisin aika. Esimerkiksi hirvivaaraa kuvaava liikennemerkki ei ole koriste, vaikka moni kuljettaja on turtunut sen näkemiseen. Jollekin merkki aivan oikein, varsinkin hämärässä, tarkoittaa nopeuden pudottamista. Yleensä ei oikeasti ole kiire. Aina kannattaa muistaa, miten arvokas lasti on kyydissä. Onpa autossa sitten vaikka yksin. Vedän syvään henkeä, kun silmiini nousee mustavalkoinen televisiokuva, jossa pieni poika laulaa, että ”Aja hiljaa, isi”.
Katse pysyy siis nykyisin vankasti tiessä ja niiden poskissa. Suojelusenkelinikin lienee jo väsynyt ylitöihin.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*