Munamiestä ja muuta mutinaa

Tuula Närvänen kesäkuva1.9.2016

Tuolta se tuli. Ja tonne se meni. Kesä. Taasko se kävi niin silmänräpäyksessä? Eipä siinä mitään uutta. Kun on aurinkoisen ja lämpimän sään, iloisen hulinan ja monenlaisen tekemisen ja tapahtuman keskiössä, niin aika kuluu kuin siivillä. Joka kerta jälkikäteen ajateltuna – liian nopeasti.
Puumala on ”kesäpitäjä” – lomalaisen paratiisi. Näin se on ollut niin kauan kuin minä muistan. Vaikka esimerkiksi 1970-80 -luvulla täällä kotikunnassa ympärivuotisten asujien joukko oli kolminkertainen nykyiseen verrattuna, niin jo silloin tuntui siltä, että talvi on täällä eräänlaista henkistä kaamosaikaa ja kesällä vasta elämä jatkuu. Tai sitä siis on.
Kun nuorison ja lasten lukumäärä suhteessa muuhun porukkaan vähenee kylillä entisestään peruskoulun jälkeisten jatko-opiskelumahdollisuuksien puutteessa, niin sekin osaltaan lisää tätä katu-aneemisuuden tuntua. Mopopojat ja -tytöt ovat kuolemassa sukupuuttoon.
En tiedä, mitä voisi tehdä kylän ja kunnan elävöittämiseksi ympäri vuoden. Kesä on kuitenkin vain se neljännes koko potista. Ikuisuusongelman ratkaisemiseksi on aikojen saatossa virinnyt monenlaista ideointia ja kokeilua. Ilman sen pysyvämpää tai selvästi mitattavaa hyötyä.

Julkisuus – hankittuna missä vaan muodossa – lisää tietoisuutta tietyistä asioista. Tai paikoista. Ja myönteinen, positiivinen julkisuus on monesti vieläkin makeampi juttu. Tai ei siitä ainakaan haittaa ole. Tästä tulee seuraavaksi mieleen se, että miten kunnan tulevaisuus muuttuisi konkreettisesti vakaampaan tai taloudellisesti myönteisempään suuntaan tämän runsaan positiivisen julkisuuden siivittämänä. Puumalassa on kesäasukkaana aika monta tämän hetken superjulkkista. Ja nämä hyväntahtoiset sanansaattajat vyöryttävät paikan päälle vielä muutaman lisää – ainakin pistäytymään. Tämän sorttiset pikku piristysruiskeet ovat kuitenkin kunnan imagon kohottamismielessä mielestäni vain eräänlaista hätäensiapua.
Samoin kuin se, että kuntaa eteenpäin luotsaava johtaja on itse nuori, dynaaminen ja ihmisläheinen. Ja elokuva- ja televisiotieteen dosentin Veijo Hietalan mukaan luo tällä imagollaan samanlaisen kuvan myös johtamastaan kunnasta. Mitä voitaisiin kutsua maallemuuttajaa ihan pikkuisen harhaanjohtavaksi markkinoinniksi. Mutta totta puhuakseni; ei taida kukaan pystyä keksimään ikuisuuskysymykseen mitään ongelman lopullisesti poistavaa ratkaisua.

Muistelen, että jossakin keskustelussa on sivuttu sellaista vaihtoehtoa, että Puumalasta tehtäisiin vaan reilusti eläkeläisten – ja mieluummin varakkaiden sellaisten – loppuelämän keidas. Alkuasetelmaa ajatellen tämä tuntuisi enemmän myötävirtaan ajelehtimiselta. Ei tarvitsisi kuin saada Munamies, Jethro, Aku, Ville ja muutama muu pyöreän pöydän tv-julkkis tänne eläkepäiviään viettämään, niin verorahat olisivat tässä paketissa vieläpä se pienin etu. Parempana bonuksena saisivat sen ajan muut vanhainkodin asukkaat enemmän kaikenlaisia virikkeitä ja hauskuutta. Ja hoitajat lisää työpaikkaliikuntaa, kun vipeltäisivät ympäri kylää metsästämässä näitä eläväisiä asukkeja. Jos oikein onni potkii, ja Luoja suo, niin ehdin vielä itsekin nauttia siitä näytelmästä. Aitiopaikkalippuun ei kylläkään taida rahkeet riittää.

Tuula Närvänen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*