Kaislikossa pörisee

Päivi Musakka21.7.2016
Se on rauha nyt. Laiturin nokassa tuulee, Saimaalta leyhähtää heinäkuinen hönkäys. Sadetta saattaa iltapäivällä ehkä tulla.
Siinä se Poika makoilee, mummin muinainen filtti selän alla, aitan ylisiltä löytynyt vanha puna-valkoraitainen tyyny niskan takana. Kädessä kirja, vieressä päivän lehti. Kaukana kännykän kuulokkeet ja radioista huutavat juontaja-suuruudet, toisaalla ikkunan takaa pauhaava liikenteen jyminä ja ratikkakiskojen laulu, mennyttä kaduilla huojuvat ja reuhaavat cityjuopot. Se on rauha nyt.
Laiskasti heilahtaa Pojat kämmen, kun sudenkorento surahtaa siipiään havistellen jalkapöydälle. Kutittaa, mutta naurattaakin. Lapsena niitä jahdattiin pojissa eikä kiinni saatu koskaan.
Mehiläinen pörähtää korvan sivuitse, muutama hyttynen yrittää, mutta kevyesti löyhyvä tuuli varmistaa asian. Niiden siivet eivät kanna eikä kärsä pääse kairahtamaan Pojan jo hiukan harvenemaan päin olevaan päälakeen. Rauha.

Sitten ÄÄNI. Ääni voimistuu ja kasvaa. Saaren vanhat männyt pidättelevät räikettä vielä hetken, mutta sitten se on siinä. Ne ovat siinä. Niitä on monta. Ja ääni kasvamistaan kasvaa.
Pikkusaaren takaa mäiskähtää avoimelle järvenselälle vesiskootteri. Toinen vesiskootteri ja kolmaskin.
Pojan naapuri vuokrasi kesämökkinsä tänä vuonna ulkopaikkakuntalaisille ja ulkopaikkakuntalaiset ovat päättä-neet ottaa Saimaasta, Puumalasta ja kesästä kaiken irti. Laiturin reunaan ilmestyi jo hyvissä ajoin toukokuun lopul-la kolme vesiskootteria. Yksi pieni ja kaksi suurempaa. Vauhti on ollut koko kesän hirmuinen. Joka aamu Poika on salaa toivonut: jospa ei tänään kuitenkaan, mutta turhaksi on toive osoittautunut.
Desibelit ovat aamu toisensa jälkeen ylittäneet sietorajan. Pörinän ja räimeen yli on kantautunut aamusta toiseen huutoa. Älä nyt h******ssä noi läheltä aja! Mä näytän sulle miten pappa polkee.

Poika huokaisee, sudenkorennot, kimalaiset ja hyttyset jatkavat ikuisella radallaan. Pörinä järvenselällä jatkuu. Se OLI rauha nyt! Poika kävelee mökille, kaivaa kännykän salkustaan, kytkee kuulokkeet puhelimeen, valitsee klassi-sen musiikin kanavan ja painaa napit korvilleen.
Kaislikossa pörisee, järvenselällä rämisee, klassinen musiikki soi. Kunhan ei tulisi tinnitus, miettii Poika. Rauha oli, luonnonäänet olivat, melu jatkuu ja lienee ikuista. Niin kauan kuin on ihminen.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*