Avoimin silmin kohti elämää

LV Kari Kauppinen26.5.2016

Älä sano heti ei.
Haastattelin tähän lehteen runoilija-kirjailija Aulikki Oksasta. Hänen mutkattomuutensa teki vaikutuksen. Eittämättä myös hänen elämänkokemuksensa tulee esiin siinä, että Oksanen näyttää viis veisaavan siitä, jos joku ei jaksa innostua hänen tuotannostaan. Hän sanoo, että kirjan voi jättää kesken, jos ei nappaa. Vaikka varmasti jokaisesta, niin kuudella vuosikymmenellä julkaisseesta Oksasestakin, tuntuu hyvältä, kun onnistuu tekemisissään ja kehutaan.
Mutta ei siis kannata, välttämättä Oksasen teoksillekaan, sanoa kättelyssä ei, vaan kohdata uusi, tarttua hetkeen, ottaa runokirja biltema-esitteen sijaan tai katsoa nhl-matsi vaikka uusin parisuhdelehti on kannettu kotiin.

Uuden kokeilu on pieni uhraus, mutta se voi muuttaa elämää.
Jos tekemiseensä suhtautuu intohimolla, antautuu sille, kokemuksen voima kasvaa eksponentiaalisesti.
Kun elokuvassa joku sanoo jollekin mitättömän sivulauseen, se voi olla jossakin elämäntilanteessa katsojalle käänteentekevä huomautus, joka nostaa esiin ajatuksia ja toimintatapoja, jotka mullistavat elämän. Eivät hetkessä, eivätkä näkyvissä määrin välttämättä vuodessakaan, mutta riittävän pitkäjänteisesti toteutettuna ajastaan. Sitten huomaakin, ettei Titanic törmännytkään jäävuoreen. Pieni ruorin liike olikin riittävästi.
Kannattaa sanoa siis kyllä.

Varataan
matka Milanoon. On kaksi asiaa, joiden tekemättä jättäminen siellä on synti ja häpeä. Eli jos ei käynyt mielessä, niin voi uhrata kaksi iltaa ja mennä jalkapallo-otteluun ja oopperaan. Ihmeellisiä kokemuksia.
Kummankaan ei varsinaisesti tarvitse kiinnostaa, aina voi kummastella tunnelmaa ja seurata vaikka yleisöä. Ja silloin se lyö kasvoille. Kun ei katso peliä eikä musiikkiesitystä vaan kaltaisiaan paikalle tulleita, näkee, miten heidän kasvoillaan vaihtelevat liikutuksen, itkun, ilon ja surun, innostuksen ja huuman, odotuksen ja hiipuvan toiveen tunteet. He todellakin käyttävät koko tunneskaalaansa, eivät jarruttele, ovat täysillä mukana. Eihän siinä välttämättä niin sanottua järkeä ole, mutta se on elämää. Osa heistäkin saattoi olla ensimmäisellä kerralla kaverin raahaamana tai puolison pakottamana paikalle saapuessaan vastahakoinen. Nyt he eivät voi käsittää, miten jaksoivat ennen. He janoavat uusia kokemuksia, uusia ystäviä, jokaista päivää. He sanovat jatkossa aina kyllä.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*