Panama ja pari ompelukonetta

Päivi Musakka12.5.2016

Siitä se lähti äitikin taivaan iloihin hyvässä järjestyksessä ja ihan kohtuullisen elämän elettyään. Omaisuuttakin oli kertynyt matkan varrella. Eläkkeet hän oli visusti säästänyt pankin nollakorkotilille sitä vanhan kansan kuuluisaa pahaa päivää varten. Keittiön hyllyllä oli vanha keksirasia, joka oli täynnä vanhoja markkoja sulassa sovussa euron kolikoiden kanssa.
Poika löysi vintiltä myös useita vanhoja kelsiturkkeja, lukuisia nippuja kirjeitä, kymmeniä ellei satoja tyhjiä, pahvisia suklaarasioita – niihin voi pakata vaikka joululahjoja, oli äiti todennut.

Vintin perukoilta poika löysi kaksi ompelukonetta. Toinen oli vanha kunnon poljettava Singer ja toinen niitä ensimmäisiä sähkökäyttöisiä. Niillä se äiti oli saumaa vetänyt, vaippoja ja vaippapöksyjä ommellut. Poika muisti, että Singerillä äiti oli hurutellut pojan ensimmäisen lasketteluhaalarin ja korjannut farkkujen kuluneet polvet ja ratkenneet takamukset. Poikaa nauratti. Risat farkut eivät vielä 1970-luvulla olleet suurta huutoa.
Vaan tyhjäksihän se talo oli saatava. Kaikki kaapit, vintit, kellarit ja piharakennukset täytyi tyhjentää. Joka ikinen paikka täynnä tarpeetonta tavaraa, jota joku-ehkä-mahdollisesti-tulevaisuudessa saattaisi tarvita. Säilöön. Talteen. Tulevaisuutta varten. Aika tavaran nauttii, oli äiti pohtinut, mutta taivaan riemuihin hän ei silti ollut saanut mitään mukaansa. Ei niin mitään.

Piipahti siihen talon nurkalle ystävällinen naapuri. Oli ollut äidin ystävä ja pyysi saada auttaa. Kun sillä Helvillä sitä tavaraa oli ja raivattavahan tuo talo ja tontti on, että saatte myyntiin laitettua.
Siinä sitten siivottiin ja raivattiin ja ompelukoneisiin edettiin. Naapuri oli vuosi pari aikaisemmin vaihtanut vanhan Singerinsä uuteen automaattiin, paljon tikkejä ja langanjuoksutuksia ja ees-taas-ajoja ja napinläpiä. Mutta rikki oli mennyt eikä ehjätä voi. Jos tuon Singerin – ihan Helvin muistoksi ja käyttöön, kun ompelenkin niin paljon. Tai tuon ensimmäisen sähkökäyttöisen?
Pojalle tuli hätä. Entä jos annankin sen toimivamman? Jos se minulle jäävä onkin huonompi?
Poika ei eläessään ollut ommellut. Eikä varmasti ompelisi koskaan. Mutta että ilman antaisi?

Niin siinä kävi kuin Panaman talletusten kanssa. Ompelukoneet ovat edelleen Pojalla, kukaan niitä ei käytä, kenellekään niistä ei ole iloa. Paljon ovat saumaa yksikseen tehneet Pojan kellarissa siitä kun äiti vuonna 2006 kuoli.
Ja siellä saumaavat, kun Pojasta aika jättää.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*