Sii­tä se läh­ti äi­ti­kin tai­vaan iloi­hin hy­väs­sä jär­jes­tyk­ses­sä ja ihan koh­tuul­li­sen elä­män elet­ty­ään. Omai­suut­ta­kin oli ker­ty­nyt mat­kan var­rel­la. Eläk­keet hän oli vi­sus­ti sääs­tä­nyt pan­kin nol­la­kor­ko­ti­lil­le sitä van­han kan­san kuu­lui­saa pa­haa päi­vää var­ten. Keit­ti­ön hyl­lyl­lä oli van­ha kek­si­ra­sia, joka oli täyn­nä van­ho­ja mark­ko­ja su­las­sa so­vus­sa eu­ron ko­li­koi­den kans­sa.