Toivolla kesään

LV Timo Korppi, kirjalija28.4.2016

Elämme haastavia aikoja. Hallitus ja ammattiliitot vääntävät yhä kättä yhteiskuntasopimuksesta, jolle on annettu viime kuukausina yhtä monta nimeä kuin sille on kertynyt kummejakin.
Kun haasteisiin lisätään vielä Posti, Finnair ja VR:n karuksi kaavailtu kohtalo niin seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä Suomi ei ehkä ole entisensä, vaan yhtiöitetty Oy Suomi-Finland Ab.
Haasteita piisaa maakunnissakin. Kun venäläisten matkailijoiden ja huvilanomistajien kadosta näyttää tulevan pysyvä, matkailuelinkeinon maakuntien yhtenä vankimmista tukipylväistä on pakko ryhtyä miettimään vaihtoehtoja. Turisteja on saatava muualta ja siihen on mahdollista päästä vain pidentämällä sesonkeja.

Erityisen suuri mahdollisuus on aktiivisesti kehittää kesämatkailua ja venyttää sen sesonkia heinäkuun lopulta jopa syys-lokakuulle. Matkailuyrittäjät ovat siihen erityisen valmiita ja henkisesti hanakoita, mutta miten on käytäntöjen laita.
Samalla kun puhutaan kesä- ja talviaikoihin siirtymisestä jonninjoutavana kellojen siirtelyrumbana, koulujen kesälomien rytmittäminen eurooppalaisemmaksi olisi varmasti hyödyllistä. Ei meille 1950-luvulla koulutielle lähteneille jäänyt sen aikuisista lomakäytännöistä ja kuusipäiväisestä kouluviikosta pysyviä arpia sieluun.
Jo näillä pienillä viilauksilla voitaisiin kotimaisten lomailijoiden osalta matkailusesonkia pidentää viikoilla ja myös taistelu työpaikoilla lomajaksojen oikeudenmukaisesta jaosta olisi vähemmän myrskyisää.
Euroopassa lomasesonki jatkuu vähintään syyskuun loppuun, monesti lokakuulle ja tuolle ajanjaksolle Suomeen olisi saatava houkuteltua lisää kävijöitä. Toki se onnistuu kun argumentit hiotaan kyllin vetäviksi.

Mitä meillä on sellaista, jota monella muulla ei ole? Maailman puhtain luonto ja sen antimet. Jokamiehenoikeus, joka pienin poikkeuksin koskee myös matkailijoita. Säät voivat vaihdella kauniista kamaliin, mutta ei matkailijakaan ole sokerista valettu. Oikeissa kamppeissa kuka tahansa pärjää, viihtyy ja nauttii suomalaisesta, erityisesti eteläsavolaisesta luonnosta.
Meillä on myös valttikortti, jota kaikki eivät ole tulleet ajatelleeksikaan, koska se on niin itsestään selvä. On moninkertaista tieteellistä näyttöä siitä, että esimerkiksi suomalainen metsämustikka on terveysvaikutteiltaan paljon jopa kohuttua Himalajan gojimarjaa parempi. Silti, parikin saksalaista matkanjärjestäjää vie turisteja Himalajalle poimimaan kyseisiä ihmemarjoja tuodakseen ne sitten tuliaisiksi kotiin, puuroihin ja smoothiehin sekoitettaviksi. Miettikää kilohintaa!
Kuinka ollakaan, meidän mustikkamme paras satokausi on juuri heinäkuun lopulta syyskuun lopulle, eli tuon nykyisin tyhjäkäynnillä kituuttavan ajan ennen ruskaa.
Mennään sillä toivolla kohti kesää, että tämä huomataan matkailupiireissä laajemminkin ja ilmainen valttikorttimme otettaisiin päättäväisesti käyttöön.
Erityisesti Savossa ja muualla Itä-Suomessa satoa riittäisi myös turistien tarpeiksi. Tuovathan useat marjafirmat tänne poimijoita Thaimaasta saakka, kun marjoja riittää runsaasti yli maakunnan omien tarpeiden ja keräyskyvyn.

Matkailuyrittäjien kyky työllistää paikallisia niin metsä- ja marjaoppaina kuin saaliin jalostusapunakin on ilmiselvä. Ja jos yhdellä luonnontuotteella liikkeelle päästään, muitakin löytyy sienistä ja myöhäisemmistäkin marjoista, kaloja unohtamatta. Perinteinen saaliskateus jalostuisi vähällä vaivalla selkeään taloudelliseen hyötyyn.
Kun meistä kukaan ei tiedä kuinka pitkään huonot ajat jatkuvat ja josko ne huononevat vielä, kannattaisi tuulettaa tällä tavalla omaa ajattelua ja antaa tilaa uusille ajatuksille myönteisine kerrannaisvaikutuksineen.

Timo Korppi

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*