Taitettu eläkeläinen

LV Timo Korppi, kirjalijaKatselin taannoin televisiosta MOT-nimistä Ylen ohjelmaa, joka kiinnosti laillani miljoonaa muutakin eläkeläistä. Katselin kauhusta kankeana ja kiukusta kihisten.
Tietenkin meitä eläkeläisiä on taloudellisesti joka junaan, mutta suurin osa on työn raskaan raataneita, vähäväkisiä ja pienituloisia, jotka vasta nyt havahtuvat huomaamaan, minkä katalan tempun menneiden vuosien hallitukset ovat heille tehneet. Ja kaiken hyvän lisäksi ahneiden, vain omaa hyväänsä ajavien ammattiliittojen, myötävaikutuksella.
Kyse on eläkkeiden kuuluisasta taitetusta indeksistä, jolla aikanaan korvattiin niihin sovellettu palkkaindeksi ja josta työssäkäyvät ja ammattiliittojen suojaamat aktiivikansalaiset pääsevät nauttimaan täysimääräisesti. Heille palkka nousee samassa suhteessa kuin hinnat nousevat, ja vaikka nyt puhutaan tulevista palkkojen nollanousun vuosista Suomen talouskurjuuden keskellä, niin ei se kuitenkaan niin epäoikeudenmukaista ole kuin taitetun indeksin löysä hirsi eläkeläisten kohdalla.

Joka vuosi eläkeyhtiö lähettää iloisen tervehdyksen, jossa kerrotaan, kuinka paljon eläke nousee vuodenvaihteessa. Vaikka luvut ovat jämähtäneet yhden prosentin pintaan tai allekin, niin kuitenkin viestissä puhutaan noususta. Ja kun eläke sitten tilille kilahtaa, niin totuus on se, että summa on jälleen kerran pienempi kuin edellisenä vuonna. Sekin on siis mahdollista, että musta puhutaan valkoiseksi.
Kyseisessä tv-ohjelmassa eläkeläisten edunvalvojaksi ryhtynyt tohtori Kimmo Kiljunen todisteli, että keskivertoeläkkeen saaja on menettänyt palkkaindeksin suojasta nauttiviin verrattuna käteen jäävän summan ostoarvoa jopa 500 euroa kuukaudessa. Nimellisarvoa ei tietenkään niin paljon, mutta nimellisarvo ei kelpaa kaupan kassalla. Esitetyt käyrät ovat paljon puhuvia. Eläkeläiset jäävät kiihtyvää vauhtia elintasossa ja kulutuskyvyssä aktiivikansalaisista jälkeen.

Istuva hallitus leikkaa, höylää, viilaa ja kiristää. Ja kyllä se siihen syitä löytää, mutta missä on inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus? Missä on kunnioitus sille sukupolvelle, joka maan jälleenrakensi ja loi edellytykset sille, ettei näiden rakentamisessa rähjääntyneiden tarvitsisi etsiytyä ehtoovuosillaan leipäjonoihin, sossun luukulle ja Hurstin järjestämiin joulujuhliin? Kyse on siitä, että eläkkeet on ansaittu ja itse vuosien varrella yhteiseen eläkekassaan maksettu. Ja taitetun indeksin kuristamistakin eläkkeistä maksetaan verot päältä, päinvastoin kuin edelleen Portugalissa tai Espanjassa elävien elintaso-eläkeläispakolaisten osalta tapahtuu.
Se ei ole paljoa pyydetty, että palattaisiin myös eläkeläisten osalta palkkaindeksiin, jolloin eriarvoistumisen kasvu pysähtyisi vaikka syntynyttä kasvanutta railoa ei umpeen kurottaisikaan. Kyllä se osa eläkeläisistä, joka muistaa ja ymmärtää talvisodan hengen merkityksen, on näissä valtakunnan pelastustalkoissa mukana kykynsä mukaan. Henkeään ja terveyttään eläkeläisiä ei saa patistaa enää peliin pistämään, se kuuluu nuoremmille. Jokainen olkoon eturintamassa vuorollaan.

Hävetköön se poliitikko tai eläkekassan vartija, joka kehtaa väittää, ettei oikeudenmukaisuuteen ja kohtuuteen ole varaa. Se vara on reippaasti niissä tuotoissa, jotka eläkeyhtiöt joka vuosi saavat sijoituksistaan. Nuo sijoitukset tehdään juuri niillä eläkevaroilla, jotka jokainen eläkeläinen on aikanaan palkoistaan päältä maksanut. Ne eivät ole eläkeyhtiöiden rahoja vaan meidän.
Jos jollakulla eläke on niin suuri, että sen kanssa ei tarpeilleen taivu, hänen osaltaan voidaan jatkaa taitetun indeksin soveltamista. Raja voidaan vetää vaikkapa 2 500 euron bruttosummaan, jonka alle jäävät eläkkeet palautetaan palkkaindeksin piiriin ja rajasumma määritellään vuosittain uudelleen.

Kunnallisvaalit lähestyvät, sotevaalit siinä sivussa eikä aikaakaan kun Arkadianmäellä jaetaan paikat uudelleen. Jos nyt ei ryhdytä kuuntelemaan eläkeläisten hätähuutoja taloudellisen ahdingon alhosta, niin milloin sitten?

Timo Korppi

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*