Onks pakko jos ei taho?

LV Tuula NärvänenVapaaehtoinen on suomalainen. Hän on useimmiten yli 35-vuotias ja niin sanotun kauniimman sukupuolen edustaja. Jos tiedät, mitä tarkoitan. En siis tarkoita, että kauniimpi olisi myös automaattisesti jotenkin tyhmempi – helpommin höynäytettävä. Olen vaan joskus kuullut sanonnan, jonka mukaan ”tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”. Ja se ei vielä riitä, että tekee työtä – vaan tekee sitä ilmaiseksi. No kuka nyt NIIN tyhmä olisi?? Aihe alkoi kiinnostaa tilastojen ja tutkijoiden silmin kovastikin, koska olen huomannut sortuneeni tämän sortin tyhmyyteen itsekin. Useiden vuosikymmenien kuluessa – toistuvasti.

”Vapaaehtoistoiminta on omista arvoista lähtevää, toisten ihmisten (muun kuin lähiomaisen), yhteisöjen tai ympäristön hyväksi tehtyä työtä, jota ei tehdä rahallista korvausta vastaan. Vapaaehtoistoiminta tuottaa yleistä hyvää ja lisäarvoa kaikille osallisille ja on merkki tekijänsä halusta vaikuttaa ja osallistua. Vapaaehtoistyö lisää elämänlaatua, terveitä elinvuosia ja on suositeltavaa kaikille.” Tällainen määritelmä aiheesta osui silmään Toimintasuomi-nimisen nettisivuston etusivulla.

Kuulemani
mukaan jo kolmannes suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. En tiedä, miksi vapaaehtoistyön piiriin ei lasketa lähiomaisen hoitamista tai auttamista. Onhan sekin työtä, josta ei juurikaan saa rahallista korvausta ja silti saattaa – parhaassa tapauksessa – lisätä myös tekijänsä elämänlaatua ja terveitä elinvuosia. Saattaa tosin jossakin tapauksessa vähentääkin. Ja tämä toiminta säästää pitkän sentin yhteiskunnan menobudjetissa. Niin kuin moni muukin vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamuoto.

Vapaaehtoistyö näyttää kasaantuvan jo valmiiksi aktiivisten hartioille. Tahtoo sanoa, että ne, jotka ovat vapaaehtoisena toimijana jossakin asiassa, ovat sitä myös jossakin toisessa. Tämä lienee laskettava sen tyhmyyden piikkiin, kun ei osata sanoa ei hyvälle ja houkuttelevalle tarjoukselle. Vapaaehtoistyön kun on todettu aiheuttavan tekijälleen hyvää mieltä, lisääntyvää endorfiinituotantoa ja sitä myöten parempaa elämänlaatua, pitempää elämää ja – uusia vapaaehtoishankkeita.

Tutkimuksissa on myös todettu, ikävä kyllä, että kutakuinkin noin 25-38-vuotiaita nykynaisia – eikä varsinkaan miehiä tahdo enää houkuttaa tällaiset perinteiset vapaaehtoistehtävät. Nuoremmista puhumattakaan. Tarvitaan siis uusia ja enemmän aikaansa seuraavia vapaaehtoisen tekemisen muotoja. Olenkin ollut jo vähän huolissani siitä, miten minun mahtaa käydä sitten, kun olen vanha ja kykenemätön. Kuka minun kanssani sitten, itse ollessani ysikymppinen, somettaa kun valtaosa entisistä fb-kavereista on jo heittänyt hiiren nurkkaan. Onks pakko, jos ei taho?

Tuula Närvänen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*