Toisivatko pakkanen ja pimeys turisteja?

LV Kari KauppinenJärven jää, avanto, pimeys, kirkas tähtitaivas, hiljaisuus. Siinä muutama tuote, joita matkailussa voisi käyttää hyväksi. Ne eivät maksa mitään, mutta tarjoavat unohtumattomia elämyksiä turisteille, joilla ei koskaan ole ollut mahdollisuutta kokea niitä.
Etelä-Savossakin toimivan Aalto-yliopiston luennoitsija, yrittäjä ja kouluttaja, Paavo Viirkorpi sanoo, että maakunnassamme luonto ja metsä ovat tärkeitä seikkoja matkailun kannalta. Tämähän on selvää, mutta asioiden yksinkertaisuus ei ehkä saa näkemään tätä metsää puilta. Viirkorpi sanoo, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kävelleet järven jäällä. Se olisi heille uskomaton elämys. Siinä on yksi lisäargumentti matkailumyynnille.
Jatketaanpa ajattelua. Viedään ihmiset jäälle. Kairataan avanto. Siis annetaan turistien kairata itse. Siinä he voivat hämmästellä jään paksuutta, ja sitä, että tuon paksuinen jää kantaa meitä. Voi kuvitella, mistä sinä päivänä tehdään sosiaalisen median päivitykset. Sana leviää kokemuksesta, jota kukaan muu kotiseudulla ei ole kokenut, ehkä ei pysty oikein käsittämäänkään.
Vielä kun siitä avannosta pilkitään lounas, valmistetaan se nuotiolla, näytetään miten verkoilla kalastetaan talvella ja oikeasti muuta tavallista mutta ihmeellistä, niin kokemus on varmasti hyvä ja aito, mieleenpainuva.

Aalto-yliopiston Paavo Viirkorpi jatkaa, että suuri osa maailman ihmisistä kärsii jatkuvasta melusta ja valosta.
Missä on hiljaisuutta ja pimeyttä? Niin, täällä. Niiden ohella voisi esitellä tähtitaivasta, ja hyvällä onnella revontulia. Näitäkään ei ole moni Euroopan ja maailman metropoleissa elävä nähnyt. Vielä kun taivaankannen yli kulkevan Linnunradan näkee, niin iltayö on täydellinen. Voi hyvillä mielin siirtyä mökin lämpöön, nauttia illallisen ja kertoa taas kaikille omaan kotimaahansa, mitä tuli koettua.
Jää, pimeys, hiljaisuus ja tähtitaivas eivät maksa mitään. Ne saattavat olla yksinään vaikeita tuotteistaa, mutta kaiken muun markkinoinnin ohella voivat olla juuri niitä elementtejä, jotka saavat lontoolaisen, pariisilaisen, tokiolaisen, moskovalaisen perheen tekemään päätöksen: me lähdetään Puumalaan.

Luonnon ohella Puumalassa voi hyödyntää geopolitiikkaa. Muistan, kuinka lapsena jännitti, kun matkustin bussilla vanhempieni kanssa Leningradiin, nykyiseen Pietariin, siis Neuvostoliittoon. Maa oli silloin melkoinen mörkö. Vielä suurempi mörkö se on ollut lännempänä. Eikä se tunne ole väljähtynyt, varsinkaan nykyisessä kansainvälisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa kylmän sodan henkäykset ovat palanneet.
Aalto-yliopiston Paavo Viirkorpi antaa taas ilmaisen idean. Miksi turisteja ei voisi viedä itärajalle? Viirkorven mukaan moni on nimittäin kiinnostunut käymään Venäjän rajalla, tai ainakin lähellä sitä, kuvauttamaan itsensä siellä, ja palaamaan taas takaisin vuokrahuvilansa rauhaan. Taas on somessa kertomista. Peukkuja kertyy rajapäivitykselle. Uteliaisuutta ja ihmisen alati kaipaamia positiivisia some-kannustuksia ei pidä väheksyä matkailutarjontaa miettiessäkään.

Kauniit rakennukset, vilkas yöelämä ja shoppailupaikat löytyvät kaikkialta. Mutta on tultava ”syrjään” kaikesta, jotta voi nauttia luonnon aarteista eli juuri pimeydestä, hiljaisuudesta, järven jäästä ja tähdistä. Niiden ympärille voi kehittää kaikenlaista. Miettiä, miten noita ikuisia asioita voisi katsella toisin.
Informaatiota on kaikilla jo ihan liikaa ja sitä tulvii koko ajan lisää. Mikään ei välttämättä enää hetkauta ja markkinointitekstiäkin epäillään liioitelluksi kovan kilpailun keskellä. Tunteet ovatkin ne, mitkä pitää potentiaalisessa turistissa herättää. Herättää ne sellaisilla asioilla, jotka eivät unohdu, vaan tuovat aina uudelleen mieleen koetun elämyksen, hymyn ja levollisen mielen.
Kuten eräs muutaman viikon Suomessa syksyllä harjoittelussa ollut aasialaisopiskelija totesi, että hän ei ikinä unohda sitä, miten kaunis syksy on myös täällä eteläisemmässä Suomessa. Hän ei ollut osannut kuvitellakaan erilaisia lehtien värejä ja sitä, miltä vaahteranlehdissä kävely kuulostaa.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*