Siirtolainen vai pakolainen?

Pakina Marja Klefström LVSuuri pakolaisvirta on lähtenyt liikkeelle kohti Eurooppaa. Lähi-idän kriisialueiden katastrofi näkyy nyt tavalla, jota kukaan ei ole osannut odottaa. Turvapaikanhakijoiden lopullinen määrä on arveluiden varassa, eikä vielä osata ennustaa mihin on varauduttava.
Mielipiteet ja käsitykset tuntuvat jakautuvan jyrkästä torjunnasta lähes kritiikittömään myönteisyyteen. Tiedotusvälineitä seuratenkin on vaikeaa saada kokonaiskuvaa siitä, mitä on tapahtumassa ja mitkä kaikki tekijät ovat taustalla. Keskusteluissa näkyy toisaalta lupaukset oman asunnon antamisesta turvapaikanhakijoiden majoituskäyttöön ja toisaalta Eurooppaan pyrkivien sosiaalietuuksia hakevien elintasosurffareiden maihinnoususta.

Turvapaikan hakijoita tulee Syyriasta, Irakista ja Somaliasta sekä myös Afganistanista ja Pakistanista. Kysymyksiä herättää rahastukseen perustuvan ihmissalakuljetuksen ja rikollisuuden vaikutus pakolaisvirran ohjautumiseen Eurooppaan. Turvapaikan hakijoiden ja heidän asiansa käsittelyä koskevia periaatteita ei ole suunniteltu tämän kaltaista ihmispaljoutta varten. Saksa on monella tavalla erityistapaus. Maa on Euroopan vaurain. Sen johtava poliitikko on ottanut voimakkaasti kantaa pakolaisten toivottamiseksi tervetulleeksi. Monet muut maat ovat taloutensa kanssa ahtaalla ja yrittävät rajoittaa pakolaisvirtaa.

Toki avuntarpeessa olevia on autettava sekä kohdeltava jokaista oikeudenmukaisesti, mutta siitä on tulossa pitkä ja vaikea prosessi. Suomeen tulee mahdollisesti tänä vuonna 30 000, viimeisten tietojen mukaan enemmänkin ihmisiä, joilla ei ole suomen kielen taitoa, ei suomalaisen kulttuurin tuntemusta eikä sen kaltaista koulutusta tai ammattitaitoa, joka mahdollistaisi työpaikan saamisen työttömyyden ja laman kourissa olevassa maassa. Mitä tekevät parhaassa iässään olevat nuoret turhautuneet miehet, joiden sisimmässä asuu viha kohtaloa ja toimettomuutta vastaan?

Mediassa pakolaiskysymys samaistetaan viime sodissamme alueluovutuksessa kotinsa menettäneiden noin 400 000 pääasiassa karjalaisten asuttamiseen uusille asuinsijoille kanta-Suomeen. Evakot eivät olleet ulkomaille hakeutuvia pakolaisia, vaan siirtolaisia omassa maassaan. Siitä huolimatta siirtolaisuuden tuomat haavat ylettyvät monen sukupolven yli. Tavat ja tottumukset muissa maakunnissa olivat toisenlaiset kuin kotona Karjalassa. Uusiin oloihin oli kiitollisuudella sopeuduttava, tuli asuinpaikaksi sitten kanala tai kylmä maapala suon laidalta. Tässä onnistuttiin uutteruudella ja sisulla. Sodan aikana Ruotsi tarjosi omasta aloitteestaan turvapaikan lapsille. Sota-alueelta evakuoitiin ensimmäisinä lapset ja vanhukset. Miehet olivat siellä jossakin puolustamassa kotimaata.

Ajankohtaisessa pakolaiskysymyksessä on paljon eroja omaan sota-aikaamme. Nyt kriisialueilta tulevat ovat lähes kaikki nuoria miehiä ensimmäisinä pakolaisina hakemassa turvapaikkaa itselleen. Toki tilanne Syyriassa ja Irakissa on kaoottinen sisällissodan takia, mutta kuitenkin. En voi olla miettimättä, missä olisimme nyt, jos suomalaiset miehet olisivat toimineet samoin vuonna 1939.

Moninkertaisesti vaikeampaa tulijoille sopeutua uusiin oloihin on, kun turvaa hakevat tulevat kokonaan toisenlaisesta ilmastosta, erilaisesta kulttuurista ja vailla kielitaitoa. Maahanmuuttajien toivoisi silti kunnioittavan lausetta -maassa maan tavalla- ja tuntea kiitollisuutta siitä avusta, minkä täältä saavat. Silloin vältytään turhilta ristiriidoilta ja voidaan rakentaa tulevaisuutta yhdessä.

Puumalan seurakunnassa ollaan valmiit antamaan tiloja majoituskäyttöön. Sydämestäni toivon, että tosi hädässä olevat perheet ja etenkin pienet lapset löytävät tarvittaessa turvapaikan Puumalasta.
Varmasti ihmisiltä löytyy auttamishalua heille, joilta on viety kaikki.

-Marja Klefström-

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*