Liikennekulttuuria

LV Kari KauppinenKävin äskettäin mielenkiinnosta autokoulun ajo- ja teoriakokeessa. En läpäissyt kumpaakaan. Onneksi ajokortti on ollut hallussa jo 1980-luvulta.
Testin arvioi tuttu autokoulunopettaja, joka kehui joitakin asioita, mutta hylsy tuli muutamasta pahasta virheestä. Huolestuttavaksi tilanteen tekee se, etten ole ainoa. Ainakin kolme neljästä autoa kuljettavasta tekee päivittäin virheitä, joilla ei olisi saanut ajokorttia ensinkään. Yksi niistä on puhelimen käyttö.
Omassa ajokokeessa otin puhelimen tahallaan käteen tekstiviestipiippauksen jälkeen, vaikka tiesin, että se johtaa testin hylkäykseen. Tilanne oli kuitenkin luonnollinen, sillä lait ja asetukset eivät mahda asenteille mitään.
Puhelimen käyttäminen ja erityisesti tekstaaminen, tv-ohjelmien katselu ja meikkaaminen ajaessa vain muutamina esimerkkeinä ovat osoitus piittaamattomuudesta muita liikenteessä olevia kohtaan, mutta myös omia läheisiään kohtaan. Useimmille ei tapahdu mitään vakavaa, mutta on tilastollinen tosiasia ja ajan kysymys, milloin jollekulle aina sattuu jotakin peruuttamatonta.

Yleinen välinpitämättömyys näkyy luonnollisesti myös liikenteessä raivona. Siellä on helppo purkaa paha olonsa tuntemattomiin, jotka ”eivät osaa liikkua”. Siinä vaiheessa on vielä toivoa, jos ymmärtää hävetä jouduttuaan pysähtymään liikennevaloissa sen autoilijan viereen, jolle heilutti edellisessä risteyksessä keskisormea.
Jos esimerkiksi käsiase olisi yhtä yleinen kuin henkilöauto ja sitä käytettäisiin samalla tavalla, hautajaisissa virkatehtävissä olevat joutuisivat työterveyshuoltoon uupumuksen takia.

Viime viikkoina autoilijat on nostettu ns. tikun nokkaan, kun liikenteessä on kuollut myös lapsia.
Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden on kuitenkin myös syytä katsoa peiliin. Jos suojatielle juostaan rakennuksen kulman takaa tai polkupyörällä ajetaan milloin mitenkin kaksilla liikennesäännöillä oman edun nimissä, niin kaikkeen ei aina autoilijakaan voi varautua.
Kannattaa myös pitää mielessä ihmismieli. Vaikka ärsyyntyä ei saisi eikä kiukkuaan purkaa, tilannetta ei varsinaisesti helpota se, jos esimerkiksi suojatiellä ryhdytään solmimaan kengännauhoja tai himmaillaan kananaskelin, vaikka kyky riittäisi normikävelyyn. Toki jälleen kerran ajallinen menetys on mitätön, mutta ihminen ei ole aina looginen olento.

Kohteliaisuus ja suvaitsevaisuus ovat hyviä ominaisuuksia liikenteessä, mutta niin on myös liikennesääntöjen tunteminen.
Ei kannata aina olla teiden ritari väärässä paikassa ja viittoilla muille etuajo-oikeutta, jos säännöt antavat itselle sen oikeuden. Tällainen kohteliaisuus vain hämmentää. Joskus se ärsyttää, ja voi johtaa kiihtyneessä tilassa kolariin seuraavassa risteyksessä.

Liikenteessä ollaan valitettavan usein sillä asenteella liikkeellä, että onnettomuudet sattuvat vain muille. Se on luonnollista.
Elämä voi joskus kuitenkin olla kiinni sekunnista tai sen osista. Siinä ei ehdi lukea edes sitä tekstiviestiä. Parempi ajaa perille ja keskittyä sitten muuhun.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*