Lomailemaan

Pakina Marja KlefströmSe on sitten kesä, ainakin almanakan mukaan. Eletään heinäkuuta. Kuun alussa lämpötila oli kymmenen astetta ja ilma kaatosadetta. Väki on kadonnut kesälaitumille ja Suomi suljettu. Mistä sitten ihmiset löytää? Ruuhkista päätellen näyttävät olevan matkalla kesätapahtumista toiseen, ja niitä todella riittää heinäkuussa.
Osa viettää mökkilomaa perhekuntineen. Suomalainen mökkikansa ikääntyy kovaa vauhtia.
Kesämökin omistajien keski-ikä on 62 vuotta. Uusien mökkien rakentajatkin ovat reilusti yli viisikymppisiä. Vanha perintömökki ilman mukavuuksia ei jälkipolvea kiinnosta.
Aikoinaan nuoruuden innolla hankimme vanhan sähköttömän torpan Savon sydämestä kesäpaikaksi. Päätimme elää kuten esi-isämme ovat aikojen saatossa eläneet. Halusimme opettaa lapsillemme yksinkertaista ja luonnonmukaista elämää. Ei oikein onnistunut meille kivikylän kasvateille. Jäljelle jäi syvä kunnioitus heitä kohtaan, jotka olivat joutuneet repimään elantonsa pienestä maatilkusta.
Mökki on monelle hyvin henkilökohtainen reviiri. Rauhan ja levon tyyssija. Joillekin se on muodostunut läpi vuoden kakkosasunnoksi kaikkine mukavuuksineen ja nettiyhteyksineen.
Vielä kuitenkin löytyy heitä, joiden unelma on alkeellinen piilopirtti korpien kätköissä. Heille sähköttömyys, veden kantaminen järvestä, puiden pilkkominen on juuri se juttu, joka rentouttaa ja saa hyvän mielen.

Kun lehdistä katselee kuvia tyylikkäästi sisustetuista kesäparatiiseista, joita ympäröi hyvin hoidettu rehevä puutarha, en voi olla ihmettelemättä, miten isäntäväki tämän kaiken ehtii hoitaa ja vielä kestitä hymyillen vierasjoukkoa, joka ilmestyy kutsumatta oven taakse.
Muistan kun aikoinaan mökkimme pihaan ajoi pikkubussi lastinaan parikymmentä kaukaista Amerikan sukulaista tuomisinaan suklaarasia. Siinä oli emännällä miettimistä, miten tämä joukko ruokitaan korven keskellä sähköttömällä mökillä viikonloppuna kauppojen ollessa suljettuina. Ei muuta kuin ohjasimme koko joukkion ongelle ja sitten kalakeittoa valmistamaan. Siinä oli hampurilaisten syöjille eksotiikkaa kerrassaan. Kiittelivät vielä lähtiessäänkin. Kosteassa aitassa nukkuminen oli ollut mieleenpainuva kokemus ja savusauna suorastaan taivaallinen elämys.

Kolea ja sateinen kesä saa lomalaiset liikkeelle. Kuka nyt kauan jaksaisi päivätolkulla katsoa veden valumista mökin ikkunasta. Lähikaupunkien ostosparatiisit täyttyvät haahuilevista kesäloman viettäjistä. Etelänmatkat on loppumyyty, niinpä tapahtumista toiseen kiidetään virikkeiden toivossa.
Sulkavan soudut keräävät vuosi vuodelta tuhansittain (viime vuonna 5242 osallistujaa + tukijoukot) soudun harrastajaa. Onhan se suuri tapahtuma pienelle kylälle. Kadut täyttyvät kisakansasta. Ilmassa on suuren juhlan tuntua. Tänä vuonna ilma oli kolea ja tuulinen, mutta hyvin selvittiin, vaikka kivelle karahdettiin kuten neljä muutakin kirkkovenettä. Onneksi selvittiin ilman vaurioita. Meitä soutuun hurahtaneita riittää varmasti tulevaisuudessakin.

Puumalassa on kemmakat, jotka lopettavat kesän kylän hiljentyessä syksyyn. Kun eletään täällä Saimaan sylissä mahtavan kauniissa maisemassa, tännekin sopisi hyvin jokin vesiliikuntatapahtuma. Ettei ihan Sulkavan reviirille mentäisi, voisi melonta ja sen tuomat mahdollisuudet kilpailuineen tuoda uutta nostetta ja harrastajia Puumalaan. Idyllinen kirkonkylä palveluineen ja nähtävyyksineen tulisi tutuksi kaukaisimmillekin vieraille. Täällä on hyvä leirintäalue, sekä uutta majoituskapasiteettia, asiakkaita vaan tarvittaisiin enemmän.

Marja Klefström

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*