Juokse poika juokse

Pakina Marja KlefströmJuuri julkaistu Mikko Salasuon ja Mikko Piispan suomalaisten huippu-urheilijoiden elämän kulkua ja uraa kartoittava tutkimus ottaa vahvasti kantaa lasten kilpailemiseen, lahjakkuuksien aikaiseen seulantaan ja esikuvien merkitykseen urheilun aloittamisessa.

Tutkimuksen mukaan aikuisten ei pidä organisoida lapsille kilpailuja. Lasten tulisi pelata ja kilpailla keskenään oma-aloitteisesti. Näinhän lapset useimmin tekevät. Ajattelen kuitenkin, että järjestetyt kilpailut ja ottelut eivät itsessään ole ongelma, vaan miten aikuiset suhtautuvat niihin.
Olen seurannut kilpailuja kenttien laidoilla, sisähalleissa ja altaan reunoilla lasten ja lastenlasten kilpaillessa omissa lajeissaan. Kilpailuissa ja otteluissa voisi videoida kilpailun sijasta vanhempien reaktioita, jonka jälkeen käydä kehityskeskustelu. Pahimpia ovat lasten jääkiekko-ottelut, joissa sadattelut ja tappokäskyt kaikuvat parhaansa yrittävien nuorten korviin.

Lapsia ei saa pakottaa kilpailemaan, mutta toki kannustaa ja houkutella voi. Kilpailut eivät saa muodostua lapselle nöyryyttäviksi ja itsetuntoa loukkaaviksi. Lapsi ei saa olla jatke vanhemman kesken jääneelle kilpa-uralle tai kunnianhimon täyttymättömyydelle. Parhaimmillaan kilpaileminen opettaa lasta käsittelemään häviön aiheuttamaa pettymystä. Toki on mukava kokea onnistumista, jopa voittamista. Vanhemmat voivat auttaa lasta ymmärtämään kilpailun aiheuttamia tunteita aina ilosta pettymykseen. Jotkut lapsista eivät halua kilpailla missään olosuhteissa. Heitä pitää kunnioittaa, mutta silti kannustaa arjen fyysiseen liikkuvuuteen.

Puumalassa järjestetään kesäisin lasten yleisurheilukilpailut. Kaikki on hyvin organisoitua. Kentän laidalla on vanhempia ja isovanhempia. Kesämökkiläisetkin tuovat lapsiaan yhteiseen tapahtumaan. Meno on iloista ja kannustavaa. Pettymyksen hetkellä lohduttavat ja turvalliset aikuiset ovat lähellä.
Pienimmät kilpailijat juoksevat matkansa päätteeksi suoraan odottavaan syliin. Toissa kesänä kilpailuiden aikana oli kaatosade. Se ei menoa haitannut. Kilpailu vietiin mallikkaasti loppuun aina palkintojen jakoa myöten. Voi sitä riemua, kun mitali saatiin kaulaan. Nämäkin kilpailut varmasti nostavat halukkuutta liikuntaan ja urheiluun kasvavalle lapselle ja sitä kautta avaavat tien terveeseen elämään.

Olen seurannut liikunnan merkitystä lasten kasvuun ja kehitykseen. Olen huomannut, että kilpatasolla olevat nuoret pärjäävät hyvin koulussa, vaikka treenit saattavat viedä useita iltoja viikossa. Murrosikä kaikkine oikkuineen ja irrotteluineen ei mene hallitsemattomaksi liikunnallisella nuorella, koska hyvästä yleiskunnosta on pidettävä huolta.
Tutkijoiden mukaan suurin osa lapsista haluaisi, että vanhemmat eivät huutaisi kentän laidalla, mutta vanhemman läsnäolo kilpailuissa on välttämätöntä.

Tämän päivän nuoret harrastavat paljon. Ruuhkasuomessa välimatkat ovat pitkiä, ja vanhemmilta vaaditaan sitkeyttä lähteä työpäivän jälkeen kuljettamaan nuortaan harjoituksiin pitkienkin matkojen taakse. Viikonloput menevät kilpailuja seuratessa. Kaikessa tässä on kuitenkin sen kaltainen side, joka kantaa, tuo yhteisiä muistoja elämänmatkalle ja nuorelle kokemuksen välittämisestä.
Siis, Juoke poika, juokse.

Marja Klefström

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*