Perusoikeuksien piinaviikot

Matias HildenViime päivien aikana Suomessa on kohistu jälleen useista asioista. Toimi Kankaaniemen viestittelyjen lisäksi huomiota herätti eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin aiemmin antama päätös, minkä johdosta puolustusvoimat joutui muuttamaan Urheilukouluun valittujen varusmiesten palveluskäytäntöjä.

Kysehän on sinänsä vähäisestä asiasta. Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski, Puumalan kesäasukkaita hänkin, totesikin, että myös uusien käytäntöjen kanssa pystytään kyllä elämään. No, en ole tämänkään alan asiantuntija, joten jätän urheilijoiden palveluskäytäntöjen kommentoinnin vähemmälle. Sinänsä olisi toki mielestäni oikein, että urheilijoille myönnettävät helpotukset olisi syytä sallia myös niille, joille perhetilanteen tai esimerkiksi yritystoiminnan vuoksi siitä olisi merkittävää hyötyä.

Laajemmassa kuvassa tämä episodi urheilijoiden asepalveluksesta on yksi kuivunut oksa, joka kituu hyvinvointivaltioksi kutsutussa puussamme. Kansanedustaja Ben Zyskowicz puhuu usein ”perusoikeusfundamentalisteista”, tarkoittaen siis henkilöitä, jotka saavat perusoikeuksiin nojaten tarvittaessa kaikki asiat käännettyä lainvastaisiksi. Näinhän tapahtui myös edellä mainitussa päätöksessä.

Suomessa vapautetaan joka vuosi tuhansia asevelvollisia palveluksesta erilaisten terveydellisten tai sosiaalisten syiden vuoksi. Kynnys vapauttamiselle on laskenut myös siksi, että palveluksen aloittaneiden keskeyttämisprosenttia on haluttu pienentää. Kaiken tämän keskellä puutumme pieneen, kovaa työtä tehneiden urheilijoiden joukkoon, jolle Puolustusvoimat on onnistunut luomaan toimivan, molempia osapuolia hyödyttävän järjestelmän. Ja vain sen vuoksi, että järjestelmä ei koske kaikkia kansalaisia, vaan pientä ”etuoikeutettua” joukkoa. Unohdamme toki onnistuneesti senkin, että jokainen voi halutessaan ryhtyä huippu-urheilijaksi.

Vastaavia esimerkkejä on toki muuallakin yhteiskunnassa. Olen jopa kuullut tapauksesta, jossa liian nopeasti toimeentulotukea myöntänyt sosiaalityöntekijä sai moitteita, sillä hänen asiakkaansa eivät joutuneet odottamaan tukipäätöstä niin kauan kuin muut asiakkaat. Tasapuolisuutta tämäkin.

Kuuluisan maalaisjärjen (kauniimmin sanottuna ”tarkoituksenmukaisuusharkinta”) käyttö pitäisi saada yhteiskunnassa jälleen sille kuuluvaan asemaan. Tämä onnistuu lähinnä kahdella keinolla: joko eduskunnan on aktiivisesti muutettava ilmi tulleita epäkohtia sisältäviä lakeja tai yhteiskunnassa on uskallettava antaa virkamiehille ja päättäjille mahdollisuus käyttää sitä maalaisjärkeä. Saa nähdä onnistuuko uusi hallitus kääntämään tässä asiassa maamme suunnan.

Matias Hilden

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*