Havaintoja hiekkalaatikolta

LV Timo Korppi, kirjalijaKevätaamu pihaan rakennetulla hiekkalaatikolla voi pahimmillaan olla kuin politiikan temmellyskentältä siirretty mikrokosmos.
Kahden nelivuotiaan kesken tulee kinaa, joka äkkiä eskaloituu suukovusta hiekan heittelyksi ja pian äidit joutuvat kantamaan parkuvat kersat kotiin rauhoittumaan, pahimmassa tapauksessa silmälääkäriin.
Näinhän se meni isommallakin hiekkalaatikolla eli Arkadian mäellä. Politiikan nelivuotiaat pistivät homman viime metreillä läskiksi ja show oli sitä luokkaa, että myötä häpeä oli sitä katsellessa ja kuunnellessa tunteista vähäisin.
Asioita olisi pitänyt hoitaa kuten urheilussa, kalkkiviivoilla rutistettaessa kisat joko voitetaan tai hävitään. Kun nyt uutiset kertovat, että Suomi on putoamassa Pisahuipulta koulutustilastojen hännille jo muutamassa vuodessa, poliitikot riitelevät lillukanvarsista eivätkä keskity olennaiseen, asioiden nopeaan priorisointiin ja tilanteen pelastamiseen.
Jälleen yksi väärin sammutettu tulipalo eskaloitumassa roihuksi, joka uhkaa polttaa poroksi koko tulevaisuutemme.
Muuttavatko edessä olevat vaalit mitään? Tuskin ainakaan nopeasti vaikka seurauksena olisi minkäkirjava hallitus hyvänsä. Ongelmat on päästetty kasvamaan niin suuriksi, että niiden takaa ei hevin aurinko Suomi -nimiselle hiekkalaatikolle paista.
Koulutuksen jääminen tulevaisuudessa jälkeen muista OECD:n jäsenmaista on tietenkin suuri ongelma, mutta vanhusten hoidon surkea tila meillä on tässä ja nyt. Kun edellinen eduskunta ja hallitus sotkivat sosiaali- ja terveysalan kehityskuviot kenties vuosiksi eteenpäin, moni vanhus ei ehdi edes odottaa, syntyykö siitä risukasasta tulevaisuudessakaan mitään hyvää.
Vanhusten laitos- ja kotihoivapalveluihin tarvitaan tutkimusten mukaan vuoteen 2030 mennessä 90 000 uutta työntekijää. Robotteja rakentamalla vai ulkomaisia työntekijöitä tänne tuomalla?
Työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys kasvavat tänä vuonna lähes 1990-luvun suurlaman huippulukuihin. Oppisopimus- tai mikä muu nopea koulutusreitti tahansa paikkaisi sekä huutavaa tarvetta että työllistämisvelvoitetta. Ei saisi olla niin, että vanhusten kaipaama hoiva on kuten siivoustoimi: suomalaiset katsovat sitä nenänvarttaan pitkin. Näin kuitenkin on. Esimerkiksi ulkoilu ja kuntoutus jäävät liian monelta vanhukselta toiveajatteluksi. Vain perusasiat pystytään hoitamaan. Eikä aina niitäkään. Vanhuksia unohtuu päiväkausiksi virumaan nälässä, janossa ja ulosteissaan.
Nuorilla, suuntaa etsivillä ja koulutusta miettivillä on aikaa, heillä on elämä edessään. Vanhuksillamme ei ole aikaa, heille hiekka tiimalasissa valuu vääjäämättä ja monen loppu on häpeäksi sinulle, minulle ja meille kaikille.
On tekojen aika, puheet eivät enää riitä. Useimpien puolueiden vaalilupauksissa -vihreät tekevät tässä kiinnostavan poikkeuksen -vanhuspalvelut ja omaishoito ovat varsin näkyvästi esillä. Valitettavasti vain yleisellä tasolla, eli jotain tarttis tehdä -tuumailuna.
Hoiva-alan ongelmat ovat yhtäläiset suurissa kaupungeissa ja pienissä kunnissa, joten ne tunnetaan Puumalassakin. Mutta täällä on se hyvä puoli, että melkein jokaisella on naapuri, tuttava tai sukulainen jakamaan kunnan vastuuta jos julkiset resurssit eivät vain riitä.
Hyvä niin, mutta tämä ei ole tarpeeksi. Jos oikeita päätöksiä ja riittäviä resursseja ei siunata vallan huipulla Helsingissä ja uuden hallituksen ensisijaisena tavoitteena, nopeasti kasvava vanhusväestön määrä deletoi itse itsensä, kun kuolema heidät korjaa.
Se olisi Suomelle ikuinen häpeä.

Timo Korppi

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*