Joulun sirpaleita

Pakina Marja Klefström LVSana perhesurma tuli taas otsikoihin, kun tuli julki, että kuopiolaisesta asunnosta löytyi kaksi kuollutta lasta. En voi olla miettimättä, mikä johti tähän? Olisiko se voitu estää, mikäli äidin uupumus olisi havaittu ajoissa?
Virassani perhetyönohjaajana jouduin kohtaamaan erilaisia perheitä monine ongelmineen. Kuinka pitkään äidit yrittivätkään sinnitellä jaksamisensa rajoilla: Kiireinen elämänrytmi, parisuhteen ongelmat, muuttoliikkeen tuoma yksinäisyys, selviytymispakko, kaikki yhdessä. On vaikeaa myöntää, ettei enää jaksa. Elämä kapeutuu. Äidin psyykkinen ja fyysinen happi loppuu. Näin varmaan on käynyt useissa surullisissa tapauksissa, joista olemme saaneet lukea lehdistä.
Lapsiperheiden kotipalveluja vähennettiin säästöjen takia 1990-luvulla. Palveluja käytti 52 000 perhettä vuonna 1990, mutta lama vähensi saajien määrää. Heitä oli vuonna 1995 lähes 30 000, mutta viime vuonna enää runsas 9 000. (HS.25.11)
Vielä 1970-luvulla synnyttäjällä oli mahdollisuus levätä sairaalassa lähes viikon, totutella uuteen tulokkaaseen ja saada hormonitasapainonsa sekä maidon erityksensä kuntoon. Kotiin oli mahdollista saada ensimmäisiksi viikoiksi koulutettu kunnallinen kodinhoitaja, jos perheessä oli useampia alle kouluikäisiä lapsia. Hän oli apuna muutaman tunnin päivässä, jolloin äiti sai keskittyä vauvan hoitoon. Kymmenet tuhannet lapsiperheet saivat tätä apua joka vuosi ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koettiin suurena apuna ja tukena tilanteessa jolloin äidin voimavarat olivat vähissä.
Tänä päivänä sairaalasta poistutaan useimmiten jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Kotona odottaa kiireinen arki, jonka pyörittämiseen ei vielä olisi voimia, mutta jaksettava on, niinhän muutkin jaksavat, tuumii yövalvomisesta väsynyt äiti.
Perheiden kriisit kulminoituvat herkästi juhlapyhiin. Jouluun sisältyy paljon odotuksia ja paineita, kuten muistoja ajan kultaamista lapsuuden jouluista, ikävä heitä, jotka ovat jo rajan toisella puolella.
Odotettu aattoilta voi kääntyä riidaksi joulujuomien myötävaikutuksella. Kuten eräs pieni tyttö aikoinaan kirjoitti joulupukille: ”Anna meille sellainen joulu, jossa isi ja äiti ovat kilttejä toisilleen eikä kukaan ole humalassa”. En tiedä toteutuiko tämä liikuttava pyyntö.
Joulu ei välttämättä ole rahasta kiinni. Eräässä perheessä äiti ilmoitti, että tänä jouluna kukaan ei saa lahjoja, rahaa ei yksinkertaisesti ole. Jouluaattona kuusen alla oli pino kauniisti sidottuja paketteja. Neuvokkaat lapset olivat käyneet kirjastossa lainaamassa jokaisen perheenjäsenen mielikirjoja
sekä paketoineet ne värikkäisiin joulukääreisiin. Joulu tuli tähänkin perheeseen, vaikka kirjat oli palautettava kuukauden kuluttua.
Joulutunnelmaa ja rauhaa on tähän ikään ehditty etsiä niin etelästä kuin pohjoisesta. Aidoimmillaan olemme sen löytäneet Puumalasta: Aattohartaus vanhassa tunnelmallisessa kirkossa, kauniisti valaistu vanha hautausmaa, jossa muistokynttilän voi sytyttää poisnukkuneille rakkaille.
Illalla ikkunan edessä Saimaa lainehtii tummana ja hiljentyneenä Jouluun. Valaistu silta luo kuvajaisen veteen kuin tien valoon. Taivaalla syttyy tähti, kirkkaampi muita…

Hyvää joulua Puumalaan. Täältä tullaan.

Marja Klefström

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*