Mielensäpahoittaja

LV Timo Korppi, kirjalija”Kyllä minä niin mieleni pahoitin…”

Tuttu repliikki kirjailija Tuomas Kyrön luoman sankarihahmon suusta niin vuoden kulttielokuvan kuin ”Mielensäpahoittaja” -teatteriesityksenkin nautinnolla nähneille kautta Suomen.
Jokainen meistä pystyy samaistumaan mielensäpahoittajaan, koska kaikkien mieltä pahoittaa joskus jokin yksityinen tai yleisempi asia. Oma mieleni pahoittuu siitä, että puumalalaisena en edes neljännesvuosisadan harjoituksen jälkeen aina osaa puhua samaa kieltä lähipaikkakuntalaisteni kanssa. He eivät ymmärrä minua enkä minä heitä. Olen joillekin heistä Maamu eli maallemuuttaja, joka ei osaa käyttäytyä kuten maalla on ikimuistoisista ajoista käyttäydytty. Ja he taas minulle JiiHaadisteja, joiden vanhatestamentilliset perinteet mielestäni kaipaisivat jo osin tuuletusta.
Mielen pahoitus menisi ohi jos osaisimme jatkossa ymmärtää ja kunnioittaa toisiamme paremmin. Lupaan tehdä oman osani sen eteen. Voin kuvitella, että myös mieleni pahoittajat kokevat omalla tontillaan oman mielensä pahoittuneen minun vuokseni, jota pyydän anteeksi. Yritän jatkossa ymmärtää myös heitä ja toimia sen mukaisesti.
Nykyisen elinympäristöni sykkivä sydän eli entinen kyläkoulu on tarjolla kyläläisten, niin vakituisten kuin vapaa-ajan asukkaidenkin omistukseen. Koska kunnan sille asettama hintalappu on yksin liian korkea kyläyhdistyksen kannettavaksi, varsinkin kun pitää huomioida myös tulevien vuosien vastuut peruskorjauksista, olen tiukasti yksityishenkilönä jo varhemmin syksyllä esittänyt verkostooni kuuluville ja monille Hurissaloon luonnollisen kytköksen omaaville ihmisille ajatuksen, että he lähtisivät tukemaan hanketta hankkia vanha koulutalo kunnalta kyläyhdistyksen ja sitä kautta kyläläisten ja vapaa-ajan asukkaiden yhteiskäyttöön. Vuokrasuhde kuntaan vaihtuisi tätä kautta omistukselliseen statukseen ja vastuisiin.
Vastakaikua on kertynyt kiitettävästi ja jääkin ratkaistavaksi kunnan ja kyläyhdistyksen kesken muodostuuko talon ympärille sellainen ”Hurissalon kummit” – yhteisö, joka kantaisi vastuuta jatkossa paitsi talon hankinnasta, myös sen tulevien vuosien perusparannuksista ja käytön moniarvoistamisesta.
Toivon, että yhteisön ja yhteisöllisyyden kehittymistä silmälläpitäen tämä kaikille hurissalolaisille sydäntä lähellä oleva hanke saa vauhtia niin, että kyläyhdistyksen menestyksellisen toiminnan edellytykset saadaan turvattua. Kylä tarvitsee sykkivän sydämen, joka osaltaan varmistaa sen, ettei kylä pääse hiipumaan, hiljentymään ja vähitellen nukkumaan pois. Yhdessä ideoimalla talolle on löydettävissä paljon lisääkin käyttöä, vaikka jo nyt esimerkiksi sinne perustettu kuntosali on runsaslukuisten käyttäjien mielestä ennen näkemätön hitti.
Olen ymmärtänyt, että kummijärjestelyn mahdollisuutta on väläyttänyt myös kyläyhdistyksen virallinen edustaja, joka osoittaa hienoa kaukonäköisyyttä ja taloudellisen realismin tajua. Uskon tältä istumalta, että siinä kuin Lastenklinikan kummit ja muut tuhansien sydämellään ajattelevien yksityisten kansalaisten alulle panemat hankkeet kerta toisensa jälkeen onnistuvat, niin onnistuvat myös Hurissalon kummit, joihin jokainen on tervetullut kantokykynsä mukaan.

Radiosta alkoivat juuri kaikua ensimmäisten joululaulujen sulosävelet.
”En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan…”
Auvoisaa joulun odotusta kaikille puumalalaisille ja ihan kaikille muillekin.
Timo Korppi

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*