Myös päätöksenteossa tarvitaan suvaitsevaisuutta

Matias HildenNaapuripitäjän kansanedustaja Kimmo Tiilikainen totesi viime viikolla, ettei maasta taida löytyä niin pientä asiaa, etteivätkö hallituspuolueet keskenään siitä julkisuudessa kiistele. Taustalla on pohdinta muun muassa eläkeläisten kalastusmaksusta. Erilaisten arvomaailmojen kohtaaminen aiheutti tässäkin tapauksessa sen, että sovun löytäminen otti aikansa. Soidensuojeluohjelmasta saatiinkin sitten jo isompi meteli.

Sain kunnian osallistua pari viikkoa sitten Viljakan Erän 40-vuotisjuhliin. Metsästäjäliiton Suur-Savon piirin puheenjohtaja Martti Hahtola piti varsin kattavan luennon erilaisista metsästykseen liittyvistä asioista: tarkemmin puheenvuoroon voi tutustua viime viikon Puumala-lehden jutusta. Hahtola, monipuolisesti ja etujärjestön edustajalle tyypillisellä tavalla, puolusti luonnollisesti metsästyksen merkitystä. Joku voi jossain ajatella, ettei metsästäjää suurempaa rikollista olekaan.

Meille puumalalaisille tutusta saimaannorpasta keskustellaan lehdissä ja eri pöydissä viikoittain. Varsinkin täällä Puumalassa keskustelu on usein mukavaa, kun kaikki ovat suunnilleen samaa mieltä. Luontoliiton, WWF:n tai Animalian mielipide ei näitä keskusteluja väritä. Helsingissä saimaannorpan suojelusta keskustellaan varmasti hieman eri tavalla. Metsästysseurojen juhliakaan siellä tuskin paljon järjestetään.

Yhteiskunta pyörii entistä vahvemmin erilaisten etujärjestöjen ympärillä. Kun poliittisten puolueiden merkitys on kaventunut, niin samanaikaisesti erilaisia yhden asian liikkeitä on entistä enemmän. Tästä johtuen avointa, rakentavaa ja maan kehitystä edistävää keskustelua on vaikea saada aikaan. Jokainen ajaa vain ja ainoastaan omien jäsentensä etua. Samaan aikaan suhteellisuudentaju ja kyky asettua muiden ihmisten asemaan heikentyvät. Käytännössä se johtaa ylilyönteihin ja vastakkainasetteluun, mistä hyvä esimerkki on todella pahasti kahtia jakautunut näkemys saimaannorpan suojelun keinoista ja niiden mielekkyydestä. Kalastaja ei ymmärrä, miksi hän ei saa pitää verkkoja kesäkuussa, ja suojelun edustaja ei ymmärrä, miksi kalastajan pitäisi edes saada kalastaa kesäkuussa. Etsi siinä nyt sitten kompromissia.

Uusi mahdollisuus tehdä eduskunnalle kansalaisaloite on sinänsä hyvä asia, mutta korostaa entisestään yhden asian edistämisen merkitystä. Jokainen meistä tietysti ajattelee, että vain minun mielipide on tärkeä ja oikea. Olisi kuitenkin hyvä, jos edes maan ylimmässä johdossa osattaisiin katsoa asioita omaa hiekkalaatikkoa laajemmallakin perspektiivillä. Ei se tee pahaa meille muillekaan.

Matias Hilden

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*