Jos löhööt, niin lahoot

Pakina Marja KlefströmNäillä sanoilla aloitti Lohjalla asunut liikuntaguru valistuksensa jo vuosikymmeniä sitten. Itse
tämä kyseinen herra noudatti tunnontarkasti oppejaan. Matkansa pään hän kohtasi hiihtoladulla 93-vuotiaana. Elettiin aikaa, jolloin hölkkääjiä katsottiin kummeksuen ainakin, jos ikää oli kertynyt
puolen vuosisadan paremmalle puolelle. Tänä päivänä oppi on mennyt perille ainakin täällä Lohjan suunnalla. Lähes jokaisella eläkeläisten yhdistyksellä on oma lenkkiporukkansa. Siellä kävellään sitä vauhtia, että viimei-nenkin pysyy mukana. Ketään ei jätetä. Samalla tulee puhuttua päällimmäiset asiat. Maailmalla tapahtuu koko ajan kaikenlaista, mikä hämmentää ja herättää kysymyksiä. Yksin mietiskellessä alkaa helposti ahdistua. Pu-hutaan paljon vanhuksista, joiden läheiset asuvat kaukana tai heitä ei ole. Mikä onkaan parempaa terapiaa kuin jakaa arkipäivää ikätovereitten kanssa raikkaassa ulkoilmassa.

Eletään aikaa, jolloin elinikä on pidentynyt. Eläkeikää nostetaan. Silti vapaita vuosia kertyy enemmän. Isäni täyttäessä viisikymmentä vuotta hän sai lahjaksi hopeapäisen kävelykepin, jossa oli iloinen syntymäpäiväter-vehdys: ”Tervetuloa loppusuoralle”. Näinhän se oli siihen aikaan. Ruokavalistusta ei ollut: Siankylkeä vain leivän päälle ja kulaus täysmaitoa päälle. Liikunta kuului vain nuorille. Sydänkuolleisuus kaatoi miehiä par-haassa iässään. Unohtaa ei kuitenkaan pidä sodan kokemuksia, jotka vaikuttivat mielenterveyteen.

Tänä päivänä kuntosalit ja liikuntaryhmät täyttyvät 70-80 -kymppisistä, jotka pitävät lihaskuntoaan yllä. Ystä-väni 77-vuotias mies voitti juuri 100 metrin vapaauinnissa ikäkausimaailmanmestaruuden. Kuntoilun hän aloitti vasta nelikymppisenä.
Minäkin lähdin erääseen kuntotapahtumaan mukaan. Parikseni ohjattiin naishenkilö, jonka ikä oli reilusti yli 80 vuotta. Olin pitänyt itseäni kohtuullisen hyväkuntoisena ja liikunnallisena. Hieman ehdin jo närkästyä parinvalinnasta. Lähdettiin liikkeelle. Lyyli kipaisi juoksuun, ja minä jäin kuin se entinen eno veneestä. Maa-lissa voittaja katsoi vähän säälivästi huohottavaa olemustani ja tokaisi:
-Alkoi tämä juoksukin luistaa, kun sain uudet tekonivelet polviin.
Että sillä lailla.

Rakkaat puumalalaiset. Maisemia riittää, vaikka toisillekin jakaa. Miten olisi kimppalenkit?
Kullekin kuntonsa mukaan. Yhtä tärkeää kuin liikunta on myös jakaa ajatuksiaan. Kukaan ei saa jäädä yksin. Miten olisi vielä lämmin tee- tai kahvikupponen jossakin sopivassa paikassa, jossa voisi jatkaa keskusteluja. Teetä ja sympatiaa tarvitsee meistä jokainen.

Marja Klefström

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*